Osa 6
Lauantain retki
Loman viimeisenä päivänä, kuin kirsikkana kakussa oli Teiden retki. Lauantaiaamuna, ennen aamupalaa, heräsin siihen, kun ulkona satoi rankasti. Aamupalalle mentäessä sade oli jo kuitenkin lakannut. Etelä-Teneriffallahan ei juuri sada.
Kello 10 oli lähtö hotellin edestä. Matkaan meitä lähti ihan mukavasti, mutta me olimme ainoat suomalaiset. Opas puhui vain englantia ja saksaa, mutta sentään jotain ymmärsinkin. Pyörätuolit sidottiin tällä kertaa erittäin hyvin autoon kiinni ja minunkin ympärilleni lisättiin vielä punainen turvavyö, vaikka näytin, että omassa sähköpyörätuolissani on turvavyö.
Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli merenrannassa Candelaria. Idyllinen pieni merenrantakylä. Linja-autosta poistuimme satamantapaisessa, jossa oli aallonmurtaja, uimaranta ja veneitä. Tästä kävelimme kapeaa kävelykatua pitkin aukiolle, jonka toisella puolen oli vaikuttavan näköinen kirkko, Basilica of Candelaria. Kävelykadun varrella oli mielenkiintoisia, persoonallisia matkamuistomyymälöitä. Kirkkoon emme menneet sisälle, vaikka sinnekin olisi päässyt. Aukion ympäriltä löytyi kahvilaa ja invavessaa.
Sitten lähdimme kohti Teideä. Alkoi vesisade. Ajelimme Teiden kansallispuistossa, mutta emme lähteneet sitten enää ylemmäs, koska vettä satoi ihan runsaasti. Jossain vaiheessa vanhan linja-auton katto alkoi etuosastaan vuotamaan linja-auton kuljettajan päälle. Opas yritti virittää sadeviittaa tämän ylle, kun hän ajoi. Sitten linja-auton kuljettaja pysäytti koko auton ja kaivoi takin hartioilleen. Tässä vaiheessa itse aloin miettimään, mikä on linja-auton todellinen kunto ja ikä. Onko jarrut huollettu, kun Teiden rinteitä ajellaan..... Vastaamme tuli myös paljon ralliautoja, koska siellä oli jotkut kisatkin menossa.
Teideltä jatkoimme Puerto de la Crutziin rannalle. Opas suositteli jotain ruokapaikkaa, mutta sanoi, että jokainen voi mennä haluamaansa paikkaan. Rantakadut olivat täynnä eritasoisia ja erilaisia ruokapaikkoja. Totesin, että kannattaa mennä paikkaan, jossa on tilaa, eikä tunkea samaan paikkaan, kun kaikki muutkin isone apuvälineineen. Umpimähkää sitten menimme yhteen katuruokalaan sisään. Ruokalista oli useilla eri kielillä ja hyvin monipuolinen olisi ollut tarjonta. Ajatus kuitenkin oli, että mahdollisimman nopeasti jotain, että pääsemme jatkamaan matkaa rannalle. Valintamme oli hampurilaisannos, mikä oli huono valinta. Oli oikeastaan aika ällöttävä. Ranskalaisia, paistettu kananmuna, se sämpylä, puoliraaka jauhelihapihvi ja rasvaa tirisevää punasipulia. Itse miellän, että hampurilaiseen kuuluu jotain salaattia, tomaattia, JUUSTOA, suolakurkkua ja nämä punasipulirenkaat olisin ottanut mieluummin raakana, kuin rasvaa valuvina. Jotenkin annoksen koristeeksi olisin edes toivonut jotain kasvista. Minulla on tapana syödä aina hampurilainen paperista ja niin tein nytkin. Minusta vain ei kuulu syödä hampurilaista veitsellä ja haarukalla.
Ruokailun jälkeen pääsimme rannalle ihailemaan merimaisemaa. Aallokko oli korkea ja se löi kohisemalla yli aallonmurtajan. Näkymä ja tunnelma rannalla oli mieleen painuva. Aurinkokin vähän yritti paistaa, mutta silti oli sateen vaara niskassa.
Linja-automatka jatkui Santa Cruziin, jossa emme tulleet autosta ulos, johtuen isosta määrästä apuvälineitä, joiden lastaus ja pakkaus olisi kestänyt. Oppaan johdolla vähän kiertelimme autolla Santa Cruzin nähtävyyksiä. Saavuttaessa takaisin Los Cristianokseen aurinko paistoi kauniisti. Teimme vielä bussilla koukkauksen Las Americansin puolelle, koska osa retkeläisistä oli sieltä. Mielestäni tämä retki oli erittäin onnistunut, vaikka opas pahoitteli sitä, että ei ihan Teiden retkeä kunnolla tehtykään.
Kuvat Puerto de la Crutzin rannalta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti