Hyvää ja Halpaa

Jostain netistä luin kirjasta HYVÄÄ JA HALPAA. Ruokareseptejä ja vinkkejä. Tein varauksen kirjastoon ja minun edelläni oli 20-30 varaajaa. Sain kirjan heti joulun jälkeen. Kirja maksaa noin parikymppiä, joten rahaa sekin on ja kirjastosta saa kirjan ilmaiseksi lainaan.

Onko enää tänä päivänä keittokirjoille tarvetta, kun netistä löytää miljoona repseptiä nopeasti. Nuoruudessani keittokirjoja harrasti. Omistan kyllä vuosituhannen vaihteen Kotiruoka-keittokirjan painoksen, jossa on perusreseptejä. Äidilläni on sama kirja 1960-luvun painoksena. Myös minun hyllyyni on kulkeutunut 1964 vuoden Maija keittää -keittokirja, joka on ihan hauskaakin luettavaa. 

Hyvää ja Halpaa-kirjan voisin antaa lahjaksi nuorelle, joka muuttaa kotoaan pois. Itseni ikäiselle ihmiselle siinä ei juuri uusia vinkkejä ollutkaan. Kirja on ehkä enemmänkin reseptikirja. Ainoa uusi juttu oli, että on kukkakaaliriisiä. Siis kukkakaalia käytetään riisin sijaan. Olisiko tämä sitten terveellisempää kuin aito riisi, en tiedä. 

Kun minä olin nuori, sain tiedon, että puurontähteet ja perunamuusin tähteet kannattaa hyödyntää. Niin neuvoo tämäkin kirja. Tarjoukset ja kilohinnat kannattaa tarkistaa kaupassa. Pakastaa kannattaa ja marjametsään mennä, jos vain mahdollista. Kannattaa tehdä kerralla isommat erät ja käydä kaupassa harvemmin, niin rahaa ei kulu heräteostoksiin. Suunnitelmallisuus on kaiken aa ja oo. 

No, minä en kokenut mitään ahaa-elämystä kirjaa lukiessani, mutta, mutta, mutta.

Kaikki eivät voi kaikesta pitää ja ihmettelen, miten kirja on niin suosittu aikana, jolloin kaikki reseptit ovat netin kautta selattavissa. Maksaisinko kirjasta parikymppiä? En maksaisi. 

Essi Määttä ja Sari Rito/Otava

Joulu Lautsiassa

Neljän vuorokauden joululoma Lautsian Lomakeskuksessa oli hyvä juttu. Ei ollut kotona mitään jouluhärdelliä, kun lähdettin pois.

Lautsian Lomakeskus on minulle hyvin tuttu paikka vuosien varrelta, teinhän siellä aikoinaan neljän kuukauden työharjoittelunikin. On vietetty tuettua lomaa ja juhannusta ennenkin. Käyty jouluaterialla ja päiväretkillä.

Neljän kuukauden paketin varasin hyvissä ajoin. Toivoin, että jouluna olisi ollut lumetonta, vihreää nurmea, kuten monena jouluna on ollutkin. Lumi haittaa aina liikkumistani sähköpyörätuolilla. No, lunta saatiin, mutta siitä selvittiin. Majoitus oli kaukana päärakennuksesta mäen päällä. Se tarkoitti sitä, että joutui edes takaisin lumessa ja sohjossa liikkumaan. Onneksi kelirikko ei ollut paha. 

Majoitusta on hostel-tasoa ja hotelli-tasoa. Meillä oli hostel-taso, koska matkassa oli kissa ja piti olla ramppi, niin tämä tuttu ja turvallinen rivitalonpääty oli ainoa järkevä vaihtoehto. Tosin tulevaisuudessa voisi olla vähän kivempi majoituskin tiedossa, jos saisi apuvälineyksiköstä rampin lainaan. Koska tässä vanhassa rivitalossa, joka lienee rakennettu 80-luvulla on liian pieni vessan ovi, piti ottaa mukaan myös suihkutuoli, jonka turvin pääsee pissalle, jos hätä yllättää..... Ainoa toimiva invavessa kun sijaitsee ruokalarakennuksessa pitkän matkan päässä. 

Lautsian lomakeskus on muuten todella miellyttävä paikka, Ilmoilanselän rannalla. Henkilökunta on mukavaa ja ihan huippua. Ruoka mahtavaa. Ohjelmaa oli varmasti jokaiseen makuun. Erikseen sai myös tilata hyvän olon-hoitoja. Lautsiassa on lomatoimintaa ollut 1950-luvulta alkaen, joten perinteet ovat pitkät. 

Aatonaattona lähdimme kohti Lautsiaa ja olikin melkoinen räntämyräkkä, aivan, kuten vuonna 1991, jolloin isäni kuoli samaisena päivänä lumitöissä, saatuaan sydänkohtauksen. Pääsimme kuitenkin perille ja sitten oli tuloinfoa, rentoutusta ja kassien purkamista. Vanha arka kissamme ei onneksi pelännyt yhtään, vaan kotiutui saman tien. Ensimmäisellä kerralla, kun Mörri-kissa oli Lautsiassa, se piiloutui sänkyjen alle. Kissa on löytökissa, joten se selittää arkuuden. Ensimmäisenä iltana söimme itsemme ähkyyn ja ohjelmana oli joulukaraoke.

Jouluaattoaamuna lumimyräkkä oli mennyt ohi ja saimme ihailla auringon nousua. Lounaalla perinteinen joulupuuro. Sitten ihailtiinkin jo auringon laskua, koska päiväthän eivät ole pitkiä. Joulupukki vieraili, tuoden lahjoja. Jouluaterille osallistui ihmisiä runsain määrin myös talon ulkopuolelta. Ystävät Hämeenlinnasta saapuivat myös aattoaterialle. 

Joulupäivänä oli edelleen kirkas ilma ja pääsi vähän ulkoilemaankin. Iltapäivän ohjelmassa oli Juhani Viita, joka kertoi kaskuja ja laulatti yleisöä kitaran säestyksellä. Juhani Viita jatkoi myös iltaohjelmaa, joka oli Suomi100-teemalla. Tapaninpäivänä ei enää kelit olleetkaan niin kohdillaan, aurinko oli kadonnut jonnekin. Ilta huipentui Tapanin-tansseihin. 

Seuraavana aamuna sitten runsaan aamupalan jälkeen pääsimme kotimatkalle.

Joulupäivän auringonnousua.

Huoneessa, jossa aikaisemminkin olimme yöpyneet, oli aikaisemmin vanha telkkari, mikro ja toimivat keittolevyt. Nyt keittolevyt eivät toimineet, ei ollut mikroakaan, jääkaappi oli kissan ruokaa varten ja vanhan ajan MANKKA.

Varpunen jouluaamuna, eikun vartburg jouluaamuna. Tämmöinenkin antiikkiauto oli liikenteessä Jouluna 2018.

Lautsian Lomakeskus on hyvä paikka. Kannattaa käydä kotisivuilla tutustumassa tähän tarkemmin. Se sijaitsee hyvien kulkuyhteyksien varrella Tampere-Lahti-tien vieressä. Bussipysäkit löytyvät ihan Lautsian kohdalta. Lautsian Lomakeskukseen voi hakea myös tuettuja lomia, jolloin vuorokausimaksu on nimellinen. Lisää tietoa näistä lomista löytyy myös Lautsian kotisivuilta. 

Lautsia ei ole ehkä se esteettömin lomapaikka, mutta itse olen siellä selvinnyt sähköpyörätuolikin kanssa. Rantaan pääsee kesällä, ei ole jyrkkää. Ehkä koko paikasta on vähän aika ajan ohi, mutta paikka on siisti ja henkilökunta ihanaa. 

Sohva

Fidasta kaksi ja puoli vuotta sitten hankittu sohva elää elämäänsä. Veikkaan, että sohva on jostain 80-luvulta. Kun se hankittiin, se oli mäntyinen ja kotiin tullessaan se haisi vähän mummolalle. Se on päällystetty beigen kirjavalla kankaalla, mitä ei ole lähdetty vaihtamaan, koska kissa sitä kynsillään aina koettelee.

Sohva oli arvokas.... se maksoi jotain yli satasen ja hetken päästä nähtiin samanlainen, siistimpi sohva läheisessä kierrätyskeskuksessa noin puolet halvemmalla. Ei voi mitään. 

Sohva sai alussa valkoisen maalin ja sitä on peitelty milloin minkin värisellä päiväpeitolla ja pussilakanalla. Sitten se sai tumman harvaan maalin. Eilen se sai ylleen valkoiset pussilakanat, jossa mustaa ruudukkoa. 

Mikähän on sohvan seuraava maali, sen aika näyttäköön.

Joulun alla

En ole jouluihminen, olen juhannusihminen. Monet tuntuvat olevan jouluihmisiä. Tässä yksi ihminen sanoi, että hän on sekä joulu, että juhannusihminen. Sitä en oikein ymmärrä, koska kaikki muut tuntemani henkilöt ovat joko tai.... Tai sitten tämä em. henkilö ei ole oikein kumpaakaan. Siis ihan sama, onko joulu vai juhannus...

Joulukoristeet ovat tänä vuonna hukassa, lukuunottamatta muutamaa pahvista punaista joulutonttua. Eipä kyllä niitä koristeita kodissani hirveesti ole ollutkaan, mutta jokunen pallo ja ei-pahvinen tonttu. Pahvitontut on asetettu seinille. Muut koristeet sitten saavat olla. Joulua olisi tarkoitus viettää muualla, kuin omassa kodissa.

Valoa ei paljon ole tähän vuoden aikaan. Lunta on tullut ja se on sulanut. Itse toivon vihreää nurmikkoa tähän aikaan vuodesta, lumi luo entistä kolkomman vaikutelman, vaikka jotkut väittävät, että se lumi toisi valoa. Tuo kait, mutta kolkkoa valoa. Ilman lunta valo, mitä on, on kuitenkin pehmeämpää.

Meillä viherkasvit ovat heittäneet henkensä, paria kasvia lukuunottamatta. Ne sinnittelevät. Jukkapalmu ja mehikasvi. Mehikasvi on kasvattanut vartta ja on vaalea. Säilyykö kasvit kevääseen vai ei, se jää nähtäväksi. Vaikeaa on, olen päivittäin yrittänyt avata salekaihdinta ja siirtää kasveja valon äärelle. 

Messuostos

Kuukausi sitten ostin/tilasin messuilta Sophie-viitan, jota olin katsellut jo netin kautta pitkään Ergomoden-sivuilta.
Messuilla kuulin, ettei kotisivujen värikartta ole enää ajankohtainen,eikä kuvassa näkyvä turkoosi ole enää valikoimissa.
Messuilla sovittelin valkoista villakangasviittaa, josta täällä blogissani jo kuukausi sitten on postattu kuvakin. Harvoin muuten esiinnyt sosiaalisessa mediassa kuvassa. Tässäpä kuva Ergomoden kotisivuilta heidän verkkokauppansa viitasta:

Nyt sitten eilen sain ilmoituksen, että minulle on tullut isokokoinen kirje Insinöörinkatu 40 (Herwood) väliaikaiseen postiin. Eli eivät sitten mahdu näin joulun alla kaikki paketit normi postipaikkaan eli pikku K-markettiin. Kelan talostahan tämä jakelupiste sitten löytyikin ja pakettini sain. Ei kuulemma ollut mahtunut postiluukusta, vaikka postihenkilön mukaan, joka minulle paketin ojensi, olisi pitänyt mahtua. Kummallista, kun ei sitten soittanut ovikelloakaan, tuskin siis edes oli koko pakettiakaan matkassa. No, niin tai näin, sitten kotiin pakettia avaamaan.

Paketista löytyi villakangasviitta, suurin piirtein sellainen, kun kuvittelin. Kaulus oli vaan suurentunut ja tilaamani tummanharmaa oli muuttunut paljon vaaleammaksi. Messuillahan oli väritilkkuja, joista tämän harmaan valkkasin. Mukana oli saatekirje, jossa pahoiteltiin värin vaihtumista ja toivottiin, että tässäkään ei kissankarva niin näkyisi. Tämä vaaleampi harmaahan on kissankarvalle vieläkin armollisempi, kuin se mustanharmaa. Isommista kauluksista ei ollu saate-kirjeessä mainintaa. Sitä en osaa sanoa, että onko kaulus nyt parempi vai huonompi vai onko asialla merkitystä. Itse vain ehdin kutomaan tummanharmaat pitkävartiset tumput ja ranteenlämmittimet tätä viittaa varten tummanharmaasta villalangasta.

Ehkä jotenkin olen nyt Ergomodeen pettynyt, että paketin sisältö ei ollut se, mitä tilasin. Olen kuitenkin tyytyväinen viittaa, sovitin sitä ja se oli ok.

Tässä kuvassa sovitan messuviittaa kuukautta aikaisemmin.

Suomi 100

Eilen oli kerhossa juhlakahvit. Suomi 100, Suomi-neito, Itsenäisyyspäivä.

Sata vuotta sitten elämä oli toisenlaista. Oli mm. sanonta Suomi-neito. Joo, tänä päivänä kaikenlainen sukupuolettomuus on trendikästä. Sata vuotta sitten nähtiin nälkää ja ihmiset söi kaiken ravinnoksi kelpaavan. Tänä päivänä on trendikästä juonitella ruokiensa kanssa ja enää ei ole epäkohteliasta kylässä kieltäytyä tarjottavasta sapuskasta.

Suomi sata teeman ympärille on tullut paljon kaikenlaista oheistuotetta. Jokainen tuotemerkki on tuonut markkinoille jokun Suomi100-tuotteen. Näitä Suomi100 tuotteita varmaan jonkun vuoden päästä keräillään kirppareilla... tai sitten ei. 

Komeita on rakennukset, joita on nyt paljon valaistu siniseksi. Täällä Tampereella olen päässyt ihastelemaan Tampere-talon seinää, kun ohi on pimeellä pörhälletty. Myös Näsinneulassa oli juhlavalot ja Takon tehtaassa.
Alla olevat kuvat kopsattu Tampereen Valoviikkojen fb-kuvista.

Muumimuseo ja kissakahvila

Lapsuuden ystäväni vieraili täällä Tampereella. Junalla tuli ja asemalla olin vastassa. Siitä olikin lyhyt matka kävellä Tamperetalolle Muumimuseoon. Muumimuseo on avattu tänä vuonna, mutta ilmeisesti suurimmat ruuhkat ovat jo takana päin. Museo oli pimeä ja kahdessa kerroksessa. Esillä oli piirroksia, Tuulikki Pietilän tekemiä pienoismalleja ja Tove Janssonin elämää kaikenkattavasti. Joitain vuosia sitten oli Ateneumissa vastaava näyttely, jonka kävin katsomassa. Tämä oli hyvin samankaltainen. Tunnelmaa oli kyllä luotu valoilla ja sisustuksella. Näyttelyn alakertaan pääsi hissillä. Pääsylippu näyttelyyn maksoi 12 euroa.

Kaikkea kivaa olisi ollut muumikaupassa, mutta sain hillittyä itseni. 

Räntäsateessa jatkoimme matkaa Tammelantorin suuntaan Kissakahvila Purnauskikseen. Kissakahvilan pääsylipun hinta oli 5 euroa, joka on varsin kohtuullinen, koska kissoistakin on kuluja.

Paikalla oli kattava kokoelma sosiaalisia katteja, jotka tulivat tervehtimään. Ensin piti pestä kädet. Myös kengät piti riisua. Sisustus oli kodikas ja kissamainen. Tämä on paikka, jossa jokaisen kissaihmisen pitäisi käydä.

Listalla oli herkkua jos jonkinlaista. Makeaa ja suolaista. Tilasimme ensin kuohuvaa, sitten klubileipää, teetä ja kahvia kisun kuvalla, sekä makeat leivonnaiset.  

Suosittelen Kissakahvilaa lämpimästi.