Hyvää ja Halpaa

Jostain netistä luin kirjasta HYVÄÄ JA HALPAA. Ruokareseptejä ja vinkkejä. Tein varauksen kirjastoon ja minun edelläni oli 20-30 varaajaa. Sain kirjan heti joulun jälkeen. Kirja maksaa noin parikymppiä, joten rahaa sekin on ja kirjastosta saa kirjan ilmaiseksi lainaan.

Onko enää tänä päivänä keittokirjoille tarvetta, kun netistä löytää miljoona repseptiä nopeasti. Nuoruudessani keittokirjoja harrasti. Omistan kyllä vuosituhannen vaihteen Kotiruoka-keittokirjan painoksen, jossa on perusreseptejä. Äidilläni on sama kirja 1960-luvun painoksena. Myös minun hyllyyni on kulkeutunut 1964 vuoden Maija keittää -keittokirja, joka on ihan hauskaakin luettavaa. 

Hyvää ja Halpaa-kirjan voisin antaa lahjaksi nuorelle, joka muuttaa kotoaan pois. Itseni ikäiselle ihmiselle siinä ei juuri uusia vinkkejä ollutkaan. Kirja on ehkä enemmänkin reseptikirja. Ainoa uusi juttu oli, että on kukkakaaliriisiä. Siis kukkakaalia käytetään riisin sijaan. Olisiko tämä sitten terveellisempää kuin aito riisi, en tiedä. 

Kun minä olin nuori, sain tiedon, että puurontähteet ja perunamuusin tähteet kannattaa hyödyntää. Niin neuvoo tämäkin kirja. Tarjoukset ja kilohinnat kannattaa tarkistaa kaupassa. Pakastaa kannattaa ja marjametsään mennä, jos vain mahdollista. Kannattaa tehdä kerralla isommat erät ja käydä kaupassa harvemmin, niin rahaa ei kulu heräteostoksiin. Suunnitelmallisuus on kaiken aa ja oo. 

No, minä en kokenut mitään ahaa-elämystä kirjaa lukiessani, mutta, mutta, mutta.

Kaikki eivät voi kaikesta pitää ja ihmettelen, miten kirja on niin suosittu aikana, jolloin kaikki reseptit ovat netin kautta selattavissa. Maksaisinko kirjasta parikymppiä? En maksaisi. 

Essi Määttä ja Sari Rito/Otava

Joulu Lautsiassa

Neljän vuorokauden joululoma Lautsian Lomakeskuksessa oli hyvä juttu. Ei ollut kotona mitään jouluhärdelliä, kun lähdettin pois.

Lautsian Lomakeskus on minulle hyvin tuttu paikka vuosien varrelta, teinhän siellä aikoinaan neljän kuukauden työharjoittelunikin. On vietetty tuettua lomaa ja juhannusta ennenkin. Käyty jouluaterialla ja päiväretkillä.

Neljän kuukauden paketin varasin hyvissä ajoin. Toivoin, että jouluna olisi ollut lumetonta, vihreää nurmea, kuten monena jouluna on ollutkin. Lumi haittaa aina liikkumistani sähköpyörätuolilla. No, lunta saatiin, mutta siitä selvittiin. Majoitus oli kaukana päärakennuksesta mäen päällä. Se tarkoitti sitä, että joutui edes takaisin lumessa ja sohjossa liikkumaan. Onneksi kelirikko ei ollut paha. 

Majoitusta on hostel-tasoa ja hotelli-tasoa. Meillä oli hostel-taso, koska matkassa oli kissa ja piti olla ramppi, niin tämä tuttu ja turvallinen rivitalonpääty oli ainoa järkevä vaihtoehto. Tosin tulevaisuudessa voisi olla vähän kivempi majoituskin tiedossa, jos saisi apuvälineyksiköstä rampin lainaan. Koska tässä vanhassa rivitalossa, joka lienee rakennettu 80-luvulla on liian pieni vessan ovi, piti ottaa mukaan myös suihkutuoli, jonka turvin pääsee pissalle, jos hätä yllättää..... Ainoa toimiva invavessa kun sijaitsee ruokalarakennuksessa pitkän matkan päässä. 

Lautsian lomakeskus on muuten todella miellyttävä paikka, Ilmoilanselän rannalla. Henkilökunta on mukavaa ja ihan huippua. Ruoka mahtavaa. Ohjelmaa oli varmasti jokaiseen makuun. Erikseen sai myös tilata hyvän olon-hoitoja. Lautsiassa on lomatoimintaa ollut 1950-luvulta alkaen, joten perinteet ovat pitkät. 

Aatonaattona lähdimme kohti Lautsiaa ja olikin melkoinen räntämyräkkä, aivan, kuten vuonna 1991, jolloin isäni kuoli samaisena päivänä lumitöissä, saatuaan sydänkohtauksen. Pääsimme kuitenkin perille ja sitten oli tuloinfoa, rentoutusta ja kassien purkamista. Vanha arka kissamme ei onneksi pelännyt yhtään, vaan kotiutui saman tien. Ensimmäisellä kerralla, kun Mörri-kissa oli Lautsiassa, se piiloutui sänkyjen alle. Kissa on löytökissa, joten se selittää arkuuden. Ensimmäisenä iltana söimme itsemme ähkyyn ja ohjelmana oli joulukaraoke.

Jouluaattoaamuna lumimyräkkä oli mennyt ohi ja saimme ihailla auringon nousua. Lounaalla perinteinen joulupuuro. Sitten ihailtiinkin jo auringon laskua, koska päiväthän eivät ole pitkiä. Joulupukki vieraili, tuoden lahjoja. Jouluaterille osallistui ihmisiä runsain määrin myös talon ulkopuolelta. Ystävät Hämeenlinnasta saapuivat myös aattoaterialle. 

Joulupäivänä oli edelleen kirkas ilma ja pääsi vähän ulkoilemaankin. Iltapäivän ohjelmassa oli Juhani Viita, joka kertoi kaskuja ja laulatti yleisöä kitaran säestyksellä. Juhani Viita jatkoi myös iltaohjelmaa, joka oli Suomi100-teemalla. Tapaninpäivänä ei enää kelit olleetkaan niin kohdillaan, aurinko oli kadonnut jonnekin. Ilta huipentui Tapanin-tansseihin. 

Seuraavana aamuna sitten runsaan aamupalan jälkeen pääsimme kotimatkalle.

Joulupäivän auringonnousua.

Huoneessa, jossa aikaisemminkin olimme yöpyneet, oli aikaisemmin vanha telkkari, mikro ja toimivat keittolevyt. Nyt keittolevyt eivät toimineet, ei ollut mikroakaan, jääkaappi oli kissan ruokaa varten ja vanhan ajan MANKKA.

Varpunen jouluaamuna, eikun vartburg jouluaamuna. Tämmöinenkin antiikkiauto oli liikenteessä Jouluna 2018.

Lautsian Lomakeskus on hyvä paikka. Kannattaa käydä kotisivuilla tutustumassa tähän tarkemmin. Se sijaitsee hyvien kulkuyhteyksien varrella Tampere-Lahti-tien vieressä. Bussipysäkit löytyvät ihan Lautsian kohdalta. Lautsian Lomakeskukseen voi hakea myös tuettuja lomia, jolloin vuorokausimaksu on nimellinen. Lisää tietoa näistä lomista löytyy myös Lautsian kotisivuilta. 

Lautsia ei ole ehkä se esteettömin lomapaikka, mutta itse olen siellä selvinnyt sähköpyörätuolikin kanssa. Rantaan pääsee kesällä, ei ole jyrkkää. Ehkä koko paikasta on vähän aika ajan ohi, mutta paikka on siisti ja henkilökunta ihanaa. 

Sohva

Fidasta kaksi ja puoli vuotta sitten hankittu sohva elää elämäänsä. Veikkaan, että sohva on jostain 80-luvulta. Kun se hankittiin, se oli mäntyinen ja kotiin tullessaan se haisi vähän mummolalle. Se on päällystetty beigen kirjavalla kankaalla, mitä ei ole lähdetty vaihtamaan, koska kissa sitä kynsillään aina koettelee.

Sohva oli arvokas.... se maksoi jotain yli satasen ja hetken päästä nähtiin samanlainen, siistimpi sohva läheisessä kierrätyskeskuksessa noin puolet halvemmalla. Ei voi mitään. 

Sohva sai alussa valkoisen maalin ja sitä on peitelty milloin minkin värisellä päiväpeitolla ja pussilakanalla. Sitten se sai tumman harvaan maalin. Eilen se sai ylleen valkoiset pussilakanat, jossa mustaa ruudukkoa. 

Mikähän on sohvan seuraava maali, sen aika näyttäköön.

Joulun alla

En ole jouluihminen, olen juhannusihminen. Monet tuntuvat olevan jouluihmisiä. Tässä yksi ihminen sanoi, että hän on sekä joulu, että juhannusihminen. Sitä en oikein ymmärrä, koska kaikki muut tuntemani henkilöt ovat joko tai.... Tai sitten tämä em. henkilö ei ole oikein kumpaakaan. Siis ihan sama, onko joulu vai juhannus...

Joulukoristeet ovat tänä vuonna hukassa, lukuunottamatta muutamaa pahvista punaista joulutonttua. Eipä kyllä niitä koristeita kodissani hirveesti ole ollutkaan, mutta jokunen pallo ja ei-pahvinen tonttu. Pahvitontut on asetettu seinille. Muut koristeet sitten saavat olla. Joulua olisi tarkoitus viettää muualla, kuin omassa kodissa.

Valoa ei paljon ole tähän vuoden aikaan. Lunta on tullut ja se on sulanut. Itse toivon vihreää nurmikkoa tähän aikaan vuodesta, lumi luo entistä kolkomman vaikutelman, vaikka jotkut väittävät, että se lumi toisi valoa. Tuo kait, mutta kolkkoa valoa. Ilman lunta valo, mitä on, on kuitenkin pehmeämpää.

Meillä viherkasvit ovat heittäneet henkensä, paria kasvia lukuunottamatta. Ne sinnittelevät. Jukkapalmu ja mehikasvi. Mehikasvi on kasvattanut vartta ja on vaalea. Säilyykö kasvit kevääseen vai ei, se jää nähtäväksi. Vaikeaa on, olen päivittäin yrittänyt avata salekaihdinta ja siirtää kasveja valon äärelle. 

Messuostos

Kuukausi sitten ostin/tilasin messuilta Sophie-viitan, jota olin katsellut jo netin kautta pitkään Ergomoden-sivuilta.
Messuilla kuulin, ettei kotisivujen värikartta ole enää ajankohtainen,eikä kuvassa näkyvä turkoosi ole enää valikoimissa.
Messuilla sovittelin valkoista villakangasviittaa, josta täällä blogissani jo kuukausi sitten on postattu kuvakin. Harvoin muuten esiinnyt sosiaalisessa mediassa kuvassa. Tässäpä kuva Ergomoden kotisivuilta heidän verkkokauppansa viitasta:

Nyt sitten eilen sain ilmoituksen, että minulle on tullut isokokoinen kirje Insinöörinkatu 40 (Herwood) väliaikaiseen postiin. Eli eivät sitten mahdu näin joulun alla kaikki paketit normi postipaikkaan eli pikku K-markettiin. Kelan talostahan tämä jakelupiste sitten löytyikin ja pakettini sain. Ei kuulemma ollut mahtunut postiluukusta, vaikka postihenkilön mukaan, joka minulle paketin ojensi, olisi pitänyt mahtua. Kummallista, kun ei sitten soittanut ovikelloakaan, tuskin siis edes oli koko pakettiakaan matkassa. No, niin tai näin, sitten kotiin pakettia avaamaan.

Paketista löytyi villakangasviitta, suurin piirtein sellainen, kun kuvittelin. Kaulus oli vaan suurentunut ja tilaamani tummanharmaa oli muuttunut paljon vaaleammaksi. Messuillahan oli väritilkkuja, joista tämän harmaan valkkasin. Mukana oli saatekirje, jossa pahoiteltiin värin vaihtumista ja toivottiin, että tässäkään ei kissankarva niin näkyisi. Tämä vaaleampi harmaahan on kissankarvalle vieläkin armollisempi, kuin se mustanharmaa. Isommista kauluksista ei ollu saate-kirjeessä mainintaa. Sitä en osaa sanoa, että onko kaulus nyt parempi vai huonompi vai onko asialla merkitystä. Itse vain ehdin kutomaan tummanharmaat pitkävartiset tumput ja ranteenlämmittimet tätä viittaa varten tummanharmaasta villalangasta.

Ehkä jotenkin olen nyt Ergomodeen pettynyt, että paketin sisältö ei ollut se, mitä tilasin. Olen kuitenkin tyytyväinen viittaa, sovitin sitä ja se oli ok.

Tässä kuvassa sovitan messuviittaa kuukautta aikaisemmin.

Suomi 100

Eilen oli kerhossa juhlakahvit. Suomi 100, Suomi-neito, Itsenäisyyspäivä.

Sata vuotta sitten elämä oli toisenlaista. Oli mm. sanonta Suomi-neito. Joo, tänä päivänä kaikenlainen sukupuolettomuus on trendikästä. Sata vuotta sitten nähtiin nälkää ja ihmiset söi kaiken ravinnoksi kelpaavan. Tänä päivänä on trendikästä juonitella ruokiensa kanssa ja enää ei ole epäkohteliasta kylässä kieltäytyä tarjottavasta sapuskasta.

Suomi sata teeman ympärille on tullut paljon kaikenlaista oheistuotetta. Jokainen tuotemerkki on tuonut markkinoille jokun Suomi100-tuotteen. Näitä Suomi100 tuotteita varmaan jonkun vuoden päästä keräillään kirppareilla... tai sitten ei. 

Komeita on rakennukset, joita on nyt paljon valaistu siniseksi. Täällä Tampereella olen päässyt ihastelemaan Tampere-talon seinää, kun ohi on pimeellä pörhälletty. Myös Näsinneulassa oli juhlavalot ja Takon tehtaassa.
Alla olevat kuvat kopsattu Tampereen Valoviikkojen fb-kuvista.

Muumimuseo ja kissakahvila

Lapsuuden ystäväni vieraili täällä Tampereella. Junalla tuli ja asemalla olin vastassa. Siitä olikin lyhyt matka kävellä Tamperetalolle Muumimuseoon. Muumimuseo on avattu tänä vuonna, mutta ilmeisesti suurimmat ruuhkat ovat jo takana päin. Museo oli pimeä ja kahdessa kerroksessa. Esillä oli piirroksia, Tuulikki Pietilän tekemiä pienoismalleja ja Tove Janssonin elämää kaikenkattavasti. Joitain vuosia sitten oli Ateneumissa vastaava näyttely, jonka kävin katsomassa. Tämä oli hyvin samankaltainen. Tunnelmaa oli kyllä luotu valoilla ja sisustuksella. Näyttelyn alakertaan pääsi hissillä. Pääsylippu näyttelyyn maksoi 12 euroa.

Kaikkea kivaa olisi ollut muumikaupassa, mutta sain hillittyä itseni. 

Räntäsateessa jatkoimme matkaa Tammelantorin suuntaan Kissakahvila Purnauskikseen. Kissakahvilan pääsylipun hinta oli 5 euroa, joka on varsin kohtuullinen, koska kissoistakin on kuluja.

Paikalla oli kattava kokoelma sosiaalisia katteja, jotka tulivat tervehtimään. Ensin piti pestä kädet. Myös kengät piti riisua. Sisustus oli kodikas ja kissamainen. Tämä on paikka, jossa jokaisen kissaihmisen pitäisi käydä.

Listalla oli herkkua jos jonkinlaista. Makeaa ja suolaista. Tilasimme ensin kuohuvaa, sitten klubileipää, teetä ja kahvia kisun kuvalla, sekä makeat leivonnaiset.  

Suosittelen Kissakahvilaa lämpimästi.

Lounaalla Vaihmalanhovissa

Marraskuun viimeinen päivä. Vettä ja räntää sataa.

Tänään oli päivä, kun piti käydä tutustumassa Lempäälässä sijaitsevaan Vaihmalan Hoviin. Komea rakennus, jonka päädyssä luki, että se on valmistunut 1914. Taksikuski kertoi, että se olisi alun perin rakennettu vanhainkodiksi.
Remontoitu sitä oli viimeisen päälle ja se oli suhteellisen esteetönkin. Lounas noin kymmenen euroa oli hinta-laatusuhteeltaan ok. Toki lista-annoksia löytyy, jos lounas ei miellytä tai haluaa syödä lounasajan ulkopuolella.

Piha oli kaunis. Pieniä lampia ja jouluvaloja. Myös lampaat määkivät aitauksessaan. Lähellä on golf-kenttä, sekä hevostalli. Rannasta löytyy myös vierasvenesatama. 

Koska paikassa on majoitusta, niin kyselin, että miten onnistuu lemmikin kanssa yöpyminen. Onnistuu, mutta ei päärakennuksessa, joka on esteetön. Niin, joulupakettajahan heillä olisi ollut myös tarjolla....

Muutaman kuvan otin pika pikaa, mutta vähän hutiloin, johtuen kylmästä säästä ja vesisateesta, joka ei inspiroinut kuvaamaan.
Vaihmalan Hovi on auki vuoden jokaisena päivänä. Voin suositella.

http://vaihmalanhovi.fi/

Tumput ja ranteenlämmittimet

Tilasin messuilta itselleni joku aika sitten villakangasviitan, joka ei ole vielä tullut kotiini, sitä varmaan vasta ommellaan. Kuitenkin on nyt niin, että koska viitassa ei ole kunnon hihoja, olen kutonut itselleni piiiitkävartiset tumput ja ranteenlämmittimet.
Lankana on Novitan kalssikko 7 Veljestä-lanka. Viitta on tummanharmaa ja luulen löytäneeni samankaltaisen tummanharmaan langan näihin tumppuihini. 

Seiskaveikkaa on ollut iät ajat. Muistan jo 30 vuotta sitten kutoneeni villapaitaa ja sukkaa tästä langasta. Löysin netistä tiedon, että Novitan seiskaveikka olisi ollut jo 45 vuotta sitten tullut markkinoille.

Seiskaveikasta olen pitänyt, koska värejä riitää ja sen voi pestä koneessa. Koneessa pestävät jutut helpottavat elämää melkoisesti. Ennen ei ollut kuin yksivärisiä seiskaveikkakeriä, mutta nykyisin on raidallista, liukuvärjättyä lankaa, josta tulee kivan raidallista neuletta. 

https://www.novitaknits.com/fi/fi/novita-oy

Suomalaiset lankasuosikit viihtyvät neulepuikoilla

Novitan lankavalikoiman tuotteita vahvistaa Suomalaisen Työn Liiton myöntämä Avainlippu. Monista valikoimamme Avainlipputuotteista kaksi ovat ylitse muiden; suomalaisten rakastamat neulelangat Novita Nalle ja Novita 7 Veljestä viihtyvät sukkapuikoilla niin hyvin, että ovat pysyneet kestosuosikkeina jo vuosikymmenien ajan - Nalle yli 50 vuotta ja 7 Veljestä yli 45 vuotta. Helsingin Villakehräämön myyntiedustaja Gunnar Manninen ei varmasti osannut aavistaa, kuinka arvokkaan vinkin hän toi tuotekehitykselle, kun kertoi asiakkaiden kaipaavan Nalle-langan rinnalle paksumpaa sukkalankaa. Tästä syntyi klassikkolanka Novita 7 Veljestä. Langassa oli alun perin 7 väriä, joista jokainen oli nimetty kunkin Aleksis Kiven kansallisromaanissa seikkailevan veljeksen mukaan. Klassikkolangan ensimmäiset värit olivat neutraaleja; kuten luonnonvalkoisen, beigen ja eri harmaiden sävyjä. Vahvat värit tulivat valikoimiin vasta myöhemmin.

  

Joulukortteja

En ole jouluihminen. Olen juhannusihminen.

Joulu on mielestäni aika ahdistavakin, kun pitäisi olla sosiaalinen.

Mielestäni ihmiset hössöttävät liikaa joulun aikaan.

Pitää sitä ja pitää tätä. Pitää ostaa ja kuluttaa.

Pitää laittaa joulua.

Pitää pitää perinteistä kiinni.

Pitää jo ennen joulua ahmia laatikkoruokia, on joululounasta ja pikkujoulua ja sitten itse jouluaattona tulee jo laatikot korvistakin ulos.

Joulukortteja lähetän, koska niin pitää tehdä.

Eri vuosina niitä on lähtenyt eri määriä.

Eri vuosina olen laittanut Ifolor-pohjille jotain kuvaa ja sitä kautta saanut jotain omaa persoonaa kortteihin.

Viime vuonna oli vähän masentavaa aikaa koko loka-marraskuu ja laitoin hyvin mitäänsanomattomat kaupan kissakortit joulukorteiksi.

Tänä vuonna sitten skarppasin ja tein jonkun verran itse kortteja, joita ei ehkä kaikille riitä.

Sinooperista ostin tummansinisiä korttipohjija, pikkukakkupapereita, hopeanväristä tekstitarraa. Lidlistä valkoisen ja hopeanvärisen kynän. Tokmannilta tonttutarroja. Ifolorilta tilasin ihan valokuvia. Valokuvat jotka tilasin, olivat vuoden aikana otettu, yhtä vanhaa mustavalko-otosta lukuunottamatta.

Valokuvissa esiintyi kissani Mörri, mutta myös ihmisiä, joita olen tämän vuoden aikana tavannut.

Vähän sellainen valokuvaylläri kortin saajille samalla. Mustavalkoinen kuvahan on otettu jo joskus 1960-luvun alkupuolella kesämökillämme. Mielestäni kuvassa on sitä jotain.

Marraskuu, messut ja jouluvalot

Jouluvalot tuli ostettua Hervannan Pelastusarmeijan kirppikseltä. Tämä kirppis on suosikki. Kaikki on nätisti asetettu ja on tilaa liikkua. Kympin maksoivat tallilyhdyt, jotka saivat sitten paikkansa verhotangosta. Joo, vähän mietitytti ostaa vanhoja jouluvaloja, kun ei tiedä, miten pitkään toimivat, mutta näissä on vanhat eli perinteiset joulukuusen polttimot, joten niitä pitäisi saada uusia.

- tosin en tiedä mihin hintaan.

Perinteiset apuvälinemessut olivat Pirkkahallissa. Pikaisesti tuli käytyä. Jo pitkään on ostoslistalla ollut Ergomoden villakangasviitta. En uskaltanut netistä tilata, kun iso ja pitkä ihminen olen. Messuilla oleva viitta oli m-kokoa eli siinä oli minulle lyhyet hihat. Tilasin numeron isomman, mutta en tiedä mitä saan. Minulle tuleva viitta on harmaa, mihin sitten kaikki kissankarva uppoaa niin, ettei näy. Malliviitta oli ihanan valkoinen, mutta se ei käytännössä toimisi, koska se olisi hetken päästä harmaan likainen ja tätähän ei voi kotona koneella pestä.

Tukisukat ostin messuilta. Minulla oli vanha paketti mukana, josta näki oikean koon, joten se oli helppo ostos.

Lakitoimisto Jukka Kumpuvuori oli järjestänyt omalle osastolleen nuken, jonka sisällä pääsi kuvauttamaan itsensä. Tuli vähän joulupukkimainen kuva.

Messujen liikuntamaa kuhisi lapsia. Se ei houkutellut. Emme jääneet messuille sen koommin pyörimään.

 

Pirkkalassa kun oltiin, käytiin katsomassa Verkkokaupassa ja Citymarketissa. Pitkään on myös mietityttänyt, että onko Pirkkalan Partolan pitseria esteetön. Kävelimme katsomaan ja totesimme, että ei ole. Saman rakennuksen muihin liikkeisiin oli tehty ovien eteen ramppeja. Pitserian kesäterassikaan ei ollut esteetön. Citymarketista sitten ostettiin eväät kotiin, joten ei tässä nälkää näe.

Akkreditoidu Messuille

Luin facepookkia ja luin, että henkilö x harkitsee bloggaajapassin hakemista. 
Kas, minulle ihan uusi juttu ja minä sitten kysymään, että mistä kyse? Sain vastauksen, että messuille voi akkreditoitua. Ihan uusi sana taas. Minä oikein hätäännyin, koska olen itsekin ko. messuille menossa. No, googelttelin ja selvisihän se, kiitos googlen.

Eli kyseessä on jonkinlainen palvelu, että jos haluaa ennakkoon ja kirjoittaa blogissaan messuista. Saa käytöön jotain kuvaa ja rauhallista tilaa, jossa voi kirjoittaa messuilla. Tämä on tarkoitteuttu ensisijaiseti varmaan lehdistölle ja sitten näitä bloggaajia saapi hakea sinne. Eihän siitä mitään tulisi, jos sinne kaikki hakisivat... kun tuntuu, että tänä päivänä kaikilla on jonkilainen blogi. 

Eli jos sinne akkredioituu, sitoutuu samalla sitten kirjoittamaan blogissaan messuista. 


Myönnämme bloggaajapassin messujen aihealueista kirjoittavallebloggaajalle ja blogin kuvaajalle tietyin kriteerein. Hae bloggaajaksi messuille hyvissä ajoin! Bloggaajahaku sulkeutuu yleensä pari viikkoa ennen tapahtumaa.

Jos olet blogin valokuvaaja, täytä oma hakemuksesi, valitse akkreditoitumislomakkeelta vaihtoehto ”bloggaaja” ja kirjoita Media-kenttään sen blogin nimi, jolle kuvaat.

Ilmoitamme akkreditoinnista henkilökohtaisesti sähköpostitse. Samassa meilissä saat ohjeet bloggaajapassin noutamiseen. 

Kuvapankki

Kuvia messuista vapaasti medioiden käyttöön Messukeskuksen kuvapankista.

Lehdistökeskus tarjoaa messujen aikana käyttöösi

• tapahtuman pressimateriaalin
• tiedot messujen aikaisista tilaisuuksista
• näytteilleasettajien tiedotteet
• työskentelykoneita
• langattoman verkon
• kahvia ja teetä
• maksuttomia säilytyslokeroita henkilökohtaisten tavaroiden säilytykseen
• naulakon

Pysäköinti on akkreditoituneille toimittajille maksutonta Messukeskuksen järjestämissä tapahtumissa.

Puomilta saatava pysäköintikortti leimataan Lehdistökeskuksen leimauslaitteessa.

Lehdistökeskuksen aukioloajat

Palvelemme toimittajia messujen aukioloaikoina. Aukioloajat löytyvät helposti messujen omilta sivuilta.

Rauhallinen työympäristö

Lehdistökeskuksessa voit tutustua materiaaleihin, työstää juttua, tehdä haastattelun, hörpätä kupin kahvia ja tavata kollegoja. Koska lehdistökeskus on työtila, toivomme, ettei lapsia, lastenvaunuja ja lemmikkieläimiä tuoda sinne.

i

Lokakuu

Mikähän siinä on, että syksyllä aina lamaantuu, eipä jaksa kirjoitella tännekään.
Lokauussa on ollut kauniita ruskan värejä, niin kuin aina lokakuussa. Jonkun kuvan olen onnistunut tallentamaan.
Mitään syysretkiä ei ole ollut, kotona möllötystä.
Kerran viikossa käyn sentään Tampereen keskustassa lymfaterapian merkeissä. 
Nimipäivät oli, serkku miehensä kanssa kävi. 
Sentään kävin hakemassa liput Tampereen Työväen Teatteriin joulukuulle.
Jouluksi oli myös tehty varaus Lautsian lomakeskukseen, mutta, mutta, miten lie joulun kanssa sitten, kun säätiö, joka omistaa lomakeskuksen tilat, on tehnyt konkurssin. Itse toiminta toistaiseksi Lautsiassa jatkuu. Jouluun on aikaa... parisen kuukautta. 

Kuvassa ruskaa Tammerkosken rannassa. Villiviini on upea syksyllä.

Omalle terasille istutettiin kanervaa. Amppelissa roikkuu vielä mökiltä pelastettua kesäkukkaa.  Tänä vuonna kanervat on suht neutraalin värisiä. Tyrkyllä olisi ollut kyllä kaikki sateenkaren värit.

Hervannan valtaväylän ruska. 

syyskuun retkiä

Jaahas, tuli syyskuu ja syksy.
Syksy polkaistiinkin käyntiin Näsijärven retkellä, jonka toteutti Matrocks. Eli Näsijärveä kierrettiin bussilla. Eka kohde oli Kurussa, kiviveistämö Väisänen.
Meille esiteltiin mm. pallograniitti, joka on Kurun erikoisuus ja 20 kertaa kalliimpaa, kuin normi kivi.

Kiviveistämön pihalla oli esillä jos jonkinlaista kiveä ja taideteosta. Matka jatkui Kurun kirkolle ja metsätyöoppilaitoksen pihaan.
Siitä jatkettiin Muroleen kanavalle, joka on huikean kaunis paikka.

Tästä viinitille Teiskoon Reissussa vierähti yli 5 tuntia. Matkalla oli tietenkin opas, Juhani Viita, joka kertoi alueesta ja sen historiasta.

Syyskuun retkeilyyn kuului myös käynti Pohtiolammella kalassa ja Apilassa vierailut. Pohtiolampi ja Apila ovat Kangasalalla. Pohtiolammella voi kesällä kalastaa ja sitten pyytämäsi kala savustetaan heti paikan päällä. Apilaa taas käytiin katsomassa, jos sinne vaikka lomalle ensi kesänä. Tupatarkastus siis oli kyseessä.


Näsinneulassakin  tuli poikettua....

Ikeassa seikkailulla

Tulipa päivä, että lähdimme Ikeaan. Viime keväänä kävimme edellisen kerran, piti ostaa teräspaistovuoka, no ostettiin, mutta ostettiin paljon muutakin.

Nyt piti ostaa hyllyjä. Kolme hylly, kun säilytystilamme loppuu..... ja tavaramäärät lisääntyy....

Ei kun Ikeaan. Oli erittäin ahdistava kokemus olla itsepalveluvaraston hyllyjen välissä, kun ei tiennyt, mitä ollaan ostamassa ja mistä löytyy. Oli tietokoneen näyttöjä, joita ei oikein osattu käyttää. Oli myyjiä ja aina välillä pyydettiin apua.

Lopputulos oli valtava kasa laatikoita. Kotona sitten ahdistus lisääntyi lisääntymistään niiden laatikoiden tiimoilta. Sitten tuli havainto, että hyllylevyjen sijaan olikin otettu yöpöytä, jota ei alun perin pitänyt ostaa. No, ei hätää, aika tavaran nauttii, yöpöydälle oli paikkansa ja sellaista ei vielä ollutkaan. Mutta ne hyllyt puuttuivat kaapista.

Kaapin paikastakin oli vähän keskustelua....

Tänään sitten avasin internetin ihmeellisen maailman ja aloin cättäään Ikean kanssa. Sain tuotenumeron, jolla pääsin tilaamaan puuttuvia hyllyjä. Eilen liityin toki Ikean kanta-asiakkaaksi, etttä saan tarvittavat allennukset. 

Nyt on hyllyt tilattu ja sitten ihmettelin, että mikä ihmeen PostiNordin toimituspaikka se, minne hyllyt mahtavat tulla. Ilmeisesti paketti tulee Hervannan K-markettiin, missä on muutenkin postipalvelut - tai sitten ei. 

sadonkorjuu

Tänään sitten oli se päivä, jolloin alkoi mökin tyhjennys. Tomaatit olivat kypsiä ja niidenkin aika oli tullut. Tämä vuonna tuli kahdesta tomaattiamppelista yhteensä 70 tomaattia. Viime vuonna tuli yhdestä amppelista 48 tomaattia, mutta nyt osa jäi tänä vuonna raaoiksi, kun amppelit hävitettiin.

Oli sateinen kesä. 

Syntymäpäivä

Tänään syntympäivä.

Elvis kuoli päivälleen 40 vuotta sitten.

Kebappia Hervannan pitseriasta

Kesä loppuu kohta

Elämme pian elokuun puoliväliä. On kaunis hellepäivä, mutta emme ole mökille. Jos ehkä huomenna sitten. On povannut ukkostakin.

Tavaraa pitää alkaa toimittamaan mökiltä takaisin päin. Kesä on mennyt nopeasti.

Tuntuu haikeelle.

Eilen mökillä oli tapahtuma, johon tuli osallistuttua: Sote-asiaa.

Tänään tuli kirpparilta ostettua punainen puolalainen perunakattila, ensi kesää varten. heh.

Kirpparilta löytyi myös markimekon pieni laukku. 

Heinäkuun loppua mökillä

Mustikkaa, Sauvulohta

Hyvät tuli savulohet Muurikan sähkö-grilli-savustimella. Muurikan Nokkela on nokkela nimensä mukaisesti. Se käy grillistä ja savustimesta sen mukaan, missä kohtaa pitää vastuksia. Ekat mustikat tuli eilen pakkaseen. Samalla pakastettiin myös kukkapenkkiin istutetut persiljat ja tillit. 

Marja Maija

Marjanpoimuri oli ostoslistalla. Kuinka ollakkaan, kirpparillahan sellainen katseli. Antiikkinen, 1960-1970-lukulainen Marja-Maija. Peltiä, Viialan Viila Oy:n tuotantoa. Kymmenen euroa. Vielä kun mustikat kypsyisi....