lauantai 28. huhtikuuta 2018

Ei sinne yllä Myrskysää, kirjoittanut Anneli Suusaari

Luin kirjan, joka kosketti. Se kertoi vanhempien ikääntymisestä ja siitä, kuinka raskasta omaishoitajuus voi olla. Mikä kirjassa kosketti, oli se, kuinka muistisairas äiti asua sinnetteli liiankin pitkään kotona, sairaan isän ja tytären avustuksella.Tytär lakkasi elämästä omaa elämäänsä, käyden töissä ja hoitaen vanhempia. Vaikka muistisairaus on surullinen asia, oli kuitenkin jotain humorististakin näistä äidin sattumuksista saatu kerrontaan. Isän ja tyttären elämä pyöri äidin hoidon ja valvonnan ympräillä. 
 
Tämä oli myös pukuhistoriallinen kirja, koska tässä kerrottiin hyvin elävästi ompelemista ja vaatteita, koskien erityisesti 1950-lukua. Kun kirjaa luki, näki edessään hyvin elävästi kankaat ja puvut. Olisin kuitenkin ehkä kaivannut muutamia valokuvia tähän kirjaan. 

Kirjan tapahtumat sijoittuivat Hämeenlinnaan. Kirja kuvaa vuorotellen kahta eri aikaa; 1950-luvun alkua ja vuosituhannen vaihdetta. Kirja ikään kuin sisälsi kaksi eri tarinaa; nuoruuden ja vanhuuden. Koska itse olen syntyjäni hämeenlinnalainen, niin kirjan sijoittuminen Hämeenlinnaan viehätti. Osasin hyvin sijoittaa paikat ja tapahtumat karttaan ja minulla oli mielikuvia, milloin mistäkin paikasta puhuttiin. 
Loppu oli surullinen ja taisipa kyynelkin vierähtää kirjan viimeisiä sivuja lukiessani. 

Oma isäni on kuollut lähes 30 vuotta sitten ja lähti "saappaat jalassa" eli lumitöissä sai sydänkohtauksen. Sen sijaan taas äitini on jo 86-vuotias ja hänen selviytymistään usein pohdin ja suren sitä, että en pysty mitenkään auttamaan. Äitini on uskomattoman jääräpäinen, asuu vielä omakotitalossa, joka ei ole enää sen kuntoinen, että siellä asuisi kukaan. Talo on siis ikivanha ja huonokuntoinen. Onhan äitini sisukas ja reipas, mutta silti hirvittää......


maanantai 23. huhtikuuta 2018

Vuokrasopimuksen purkaminen

Viikonloppuna naapuri häiriköi ja teki ilkivaltaa terassin kukkalaatikoille. Ed. postauksessa kerroin kirjeestäni vuokranantajalle.
Minulle vastattiin, että naapurille on lähtenyt jo 12.4. tieto vuokrasopimuksen purkamisesta.
30 vuorokauden kuluessa siitä, kun on saanut tiedon, vuokrasopimus päättyy.
Sitä en tiedä, koska nämä ongelmanaapurit lopullisesti poistuvat, mutta jossain vaiheessa näin tulee käymään.

Sinänsä hyvin surullinen tilanne. Vihanpito ilmeisesti sitten kohdistuu minuun, koska minun kukkalaatikkoni rikottiin.
Toivon, että muuttavat mahdollisiman pian pois.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Kirje vuokranantajalle, Savuton Satokoti

Viime yönä yläkerrassa oli mekkalaa, tupakantumpit lentelivät jälleen terassillemme ja tämän lisäksi terassilaatikkomme joutuivat toistamiseen ilkivallan kohteeksi.
Pikkukoira räksytti yöllä tuntitolkulla yläpuolellamme, huutoa ja mekkalaa ja pari poliisiautoakin aamyöstä kävi.

Tammikuun puolessa välissä ensimmäisen kerran (silloinkin oli yläkerrassa mekkalaa) joku kävi rikkomassa terassikukkalaatikon ritilän. Se oli heitetty kauas kukkalaatikosta ja väännetty, mutta se pystyttiin korjaamaan.

Lumien lähdettyä on terassimme siivottu kymmenistä tupakantumpeista, tulitikunpätkistä yms. sinne pudotetuista roskista.
Menneellä viikolla kävi huoltoyhtiön pihapesukone siivoamassa pihaa ja meidän toimestamme käytiin lakaisemassa terassin edessä olevasta istutuksesta triljoona tupakantumppia asfaltille, että kone saa ne siivottua. Samalla meidän toimesta siivottiin myös viereisen asunnon terassin edessä oleva istutus, koska sinnekin näitä tumppeja oli levinnyt. 
Kauaa ei ehtinyt siistiä olemaan, kun tumppeja satoi yläkerrasta lisää.
Lisäksi tuohon pihalle oli heitetty yön aikana tomaatteja.


Viime yö meni valvoessa. Yläkerrasta kuului metakkaa, pienen koiran kimeää hakuntaa, kolistelua ja huutoa. Jossain vaiheessa kuului sellainen ääni, että se tuli meidän terassilta. Terassikukkalaatikon kimppuun oli jälleen käyty ja rikottu ritilää. Yksi rima oli poissa ja yksi väännetty katki eli ei enää korjattavissa.

Aamuyöstä paikalle tuli myös poliisit. Yksi farmariauto ja mustamaija. Poliisi varmaan voisi todistaa käyntinsä ja häiriköinnin, jos  sinne soittaisi. 

Terassikukkalaatikot on nyt poistettu, koska koen ne paloturvallisuusriskiksi, niin kauan, kun yläkerrassa tupakoidaan parvekkella ja heitetään tumpit alas.
Yön aikana oli tupakantumppeja ilmestynyt kymmenkunta kappaletta!
Polkupyörää on tähän saakka säilytetty parvekkeella, mutta sitäkään ei uskalla enää sinne ilkivallan pelossa jättää. 

Tätä häirikköasumista on nyt jatkunut vuosi ja neljä kuukautta. Tilanne on hyvin raskas.






sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Niihaman maja

Tässä eilen retkeiltiin katsomaan, millainen paikka on Niihaman maja Tampereella.
Tarkka osoitehan on: Pikku-Niihamantie 80.

Taksilla mentiin. Ei kaukana keskustasta, mutta tuntui, että on keskellä ei mitään.

Ajatuksena oli tutkia paikkaa tulevana kesäretkikohteena. FB:stä ja kotisivuilta näkee, ettei kyseessä ole mikään pyörätuolikohde, mutta pihalla voi ulkoilla. Ilma oli mitä upein, mutta lunta oli ihan hirveesti. Istuin majan edustalla ja otin aurinkoa. Majan edestä meni ladut, hyvä ettei rappusia ladut hiponeet. Piha vaikutti vähän ahtaalta, sitä en tiedä sitten, miten kesällä. Toinen henkilö kävi katsomassa rantaa, jonne oli jyrkkä mäki. 
Munkkikahvit juotiin. Koska ko. paikassa ei ole tietääkseni invavessaa, en uskaltanut kahvia juoda. Kuitenkin kahden munkin ja yhden kahvin hinta 7 euroa yllätti. Tuli mieleen, että veloittiko sitten kahdesta kahvista. Kuittia ei tullut, enkä viitsinyt sitten alkaa sitä penäämään, tai sitten vaan oli vähän tyyristä. Munkki 2 euroa x 2 ja kahvi 3 euroa, vai munkki 2,50 euroa ja kahvi 2 euroa?  Niin tai näin, hillomunkkeja saa kaupasta viidellä eurolla valtavan kasan. Yksi munkki on yksittäin normi kahvilassa lienee tuon kaksi euroa. Jos tosiaan pieni kupillinen maksaa kolme euroa, niin on sitten katteet vähän enemmän kuin kohdillaan!
Itse epäilen, että myyjälle kävi kämmi, kun näki kaksi asiakasta, niin kuvitteli, että kaksi kuppia kahvia. Jos pieni kuppi kaffia on tosiaan 3 euroa, niin termari kannattaa täyttää kotona ja juoda siitä kahvit.

Iso parkkipaikka löytyy. Kissakin heillä istui pöydällä. 

Paikalla voi myös omatoimisesti grillailla, mutta jäin miettimään, että mitä halot ja makkarat maksavat, vai meneekö rahastuksen puolelle?

Lenkkisauna heillä on, kotaa voi vuokrata, ihan ok sinänsä, jos ulkoilee. 

Aurinko paistoi niin ihanasti. Tunnin ulkoilu ja sitten takaisin. Pihassa ei juuri voinut liikkua, koska lumi upotti. Kevät myöhässä.

Kotisivut eivät ole kovin kattavat (ainakaan tällä hetkellä), mutta FB;stä löytyy lisää ja mm. ajankohtaisia tapahtumia. 

http://www.niihamanmaja.fi/


keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

uusi sohva on nyt täällä

Eilen kotiutui uusi sohva. Vanha lähti kaatopaikalle. Vanha oli kierrätyksestä ja se oli kolmen vuoden aikana täällä asuessaan kolmen värinen; ensin puun värinen, sitten valkoinen ja lopuksi tumman harmaa.

Tämän sohvan soisi olevan sitten loppuelämän sohva ja jäävän vielä perikunnankin kiusaksi.



 Ajan patinaa sohvasta löytyy, mutta se kuuluu sadan vuoden ikään.