Matka alkoi
Tampereen ABC Lahdesjärveltä. Meidät noudettiin Matka Mäkelän linja-autolla,
jossa oli hissi. Sähköpyörätuolille löytyi hyvä tila kiinnityksineen bussista.
Matka taittui mukavasti Helsingin Olympia -terminaaliin, josta sujuvasti
siirryimme töttöröä pitkin laivaan.
Silja
Serenaden henkilökunta oli laivan aulassa heti vastaanottamassa ja neuvomassa, mistä
oikea hytti löytyy. Hissillä kerros ylöspäin ja löysimme varaamamme invahytin
ikkunalla.
Ikkuna oli
pettymyksekseni todella likainen. Valokuvien ottaminen ikkunan läpi ei oikein
onnistunut. Muuten hytti oli toimiva, invavessa ja sängytkin riittävällä
korkeudella.
Ensin kävimme syömässä. Promenadin
varrelta löytyi HAPPY LOBSTER
– kala ja
äyriäisravintola. Tilaa oli vähän, mutta ystävällinen tarjoilija ohjasi meidät
pöytään, johon sähkärillä mahtui kuin mahtuikin. Onneksi ravintola ei ollut
liian täynnä. Söimme annokset höyrytettyä turskaa, jättiläiskatkarapuja, hummerikastikkeella,
sienipaistosta ja perunamurskaa (27 euroa). Annos vei kielen mennessään, hyvää
oli. Annos oli syvällä lautasella ja siinä oli enemmän syötävää, kuin heti
olisi arvannut.
Ruokailun
jälkeen siirryimme kerrosta alaspäin ja kävimme tekemässä pikkuostoksia (vettä,
suklaata yms.) hyttiin. Sitten olikin jo väsy ja kävimme pötköttelemään
television ääreen hyttiimme.
Yön aikana
laiva ajeli kohti Tukholmaa, poiketen Maarianhaminassakin, mutta siitä
poikkeamasta ei ole mielikuvaa, koska nukuimme.
Aamulla
normi aamupalat buffetista. Aamupalalla tungosta ja meteliä, mutta siitä
selvisimme. Aamupalan jälkeen siirryimme hyttiin katselemaan ikkunasta ohi
lipuvia Tukholman saariston maisemia. Kuviakin olisi voinut ottaa, mikäli
ikkunat eivät olisi olleet likaiset. Tukholmassa oli lämpötila nollassa.
Tukholman
päässä, terminaalin edessä, meitä odotti Matka Mäkelän linja-auto, jonka
kyydissä pääsimme valitsemaamme retkikohteeseen eli Vasa-museoon. Samainen
linja-auto kuljetteli matkalaisia muihinkin kohteisiin. Vasa museo oli
kokemisen arvoinen. Valtava, vanha merenpohjasta nostettu laiva oli mykistävä
näky ja itse rakennuskin oli erikoinen.
Invavessaan
Vasa-museon maantasakerroksessa kurkistin, mutta se ei houkutellut. Näytti,
että pytty olisi ollut normikorkeudella ja tukikaiteet näyttivät huterille. En
ole aikaisemmin vastaavia tukikaiteita tavannut. Päättelin, että en mene
vessaan, mikäli ei ole pakko. Kun ei juo ylimääräisiä, selviää kyllä
viiden-kuuden tunnin päivän ilman vessaa.
Kiertelimme
eri kerroksissa. Hissi oli tilava, mutta hidas ja sinne tunki ihmisiä, jotka
olisivat mainiosti päässeet rappusiakin pitkin. Mutta ei, kun hissiin vaan,
vähät lastenrattaista, pyörätuolista tai vanhuksista.
Jossain
vaiheessa olisimme menneet Vasa museon kahvila-ruokalaan, mutta emme löytäneet
oviaukkoa, josta sähköpyörätuolilla olisi päässyt. Oli vain sellaiset
pyöröovet. Pitkän etsimisen jälkeen hahmotimme, että yhden vessan aulan läpi
pääsee ravintolaan. Vaan ravintola oli suht täynnä, kaikki järkevät pöydät
varattu ja ravintolan takaosasta olisi tilaa löytynyt, mutta ei mitään
mahdollisuutta mennä sähköpyörätuolilla, koska oli liian ahdasta ja ihmisiä
istui reitillä. Pettyneinä käännyimme takaisin.
Menimme
sitten viereiseen Junipackeniin, josta löysimme pöytätilaa. Junipacken on
lapsille suunnattu juttu ja näin ollen pikkuväkeä ympärillämme oli riittävästi.
Myös
ulkoilimme hieman, vaikka sää olikin kylmä. Ranta oli kiva, samoin museoiden
ympäristö. Jos olisi ollut kesä, olisi voinut istua rannalla ja ihmetellä.
Palasimme vielä Vasa museon aulassa olevaan matkamuistomyymälään, josta
hankimme muistoja paikasta. Laiva-aiheisen tarjottimen, sekä kassin. Aikaa oli
runsaasti ja odottelimme tovin, että pääsimme kotimatkalle. Matka Mäkelän auto
nouti meidät samasta paikasta, jonne oli jättänytkin.
Illalla menimme syömään italialaiseen
ravintolaan TAVOLÀTA RISTORANTE ITALIANO
Ruokalistalta
valitsimme härän sisäfilettä kastikkeella ja paistoksella. Lisäksi annokseen
kuului lohkouuniperunoita, jotka tuotiin erillisessä vadissa, josta tarjoilija
nosti niitä annokseen ja jätti vadin santsia varten pöytään. Ennen annoksen
tuloa meille tuotiin oliiveja, leipää ja oliiviöljyä.
Sitten
myymälään ostamaan kotiin viemisiä ja tuliaisia. Ja ei muuta kuin hyttiin
tutilullaa….
Yöllä alkoi
mysky ja laiva heilui.
Kotiin kuitenkin
hyvin päästiin, Matka Mäkelän kyydissä Tampereelle takaisin!
