Minähän en jouluihminen ole, mutta aina sitä joulua vaan vietetään. Kotijoulu ja aattona kutsuimme yhden ystävän kylään, joka asuu lähistöllä.
Jouluvaloja oli, kuusessa ja led-tuikkuina. Kissojen takia ei voi aitoja kynttilöitä edes ajatella. Joululaatikot Wigreniltä.
Ystävä toi kakkua, Lautasena Arabian jouluinen Tuokio-lautanen.
Olen "aina" asunut ensimmäisissä kerroksissa. Olen pyörätuolissa ja se on ollut järkevintä. Nyt kuitenkin löysin itseni ASO-kodista kuudennesta kerroksesta. Tänään on hissi rikki. Päätäni särkee. Harmittaa. Sedät korjaavat hissiä, mutta koko päivä meni pilalle.
Näkymäthän täältä ovat hienot. Talo on rakennettu 2001 ja kaikenlaista remppaa kaipaa. Kylppärit menevät lähiaikoina saneeraukseen.
Ei hullumpi ostos. Kärkkäiseltä tilattiin. Ensin paistaa lihat, hauduttaa kattilassa muutaman kymmenen minuuttia ja nostaa aromipesään. Lähtee pihalle asioilleen ja palaa aterian ääreen neljän tunnin kuluttua. Mureaa lihapataa. Hernekeittoa myös kokeilimme ja onnistuimme.
Voin suositella. 30 euroa. Ei näitä suotta ole kahtakymmentä vuotta valmisttu. Kotimainen tuote.
Pakkauksesta löytyy reseptejä ja tarkat käyttöohjeet, selvällä suomenkielellä.
Minun on pitkään tehnyt mieli mennä katsomaan Tampereella paikkaa nimeltä Onkiniemi, joka on Näsijärven rannassa.
Ratikalla matkustin Pyynikintorille. Siitä Särkänniemeä kohti...
Siinä olikin tienviitta Onkiniemi 0,5 km.
Lähdin sitä kohti.... ööö, sitten tie haarautui ja olisi ollut Onkiniemenkatu. Lähdin sitä, mutta, mutta
google maps ei oikein tiennyt, herjasi jostain epätarkasta sijainnista. Lieneekö alla ollut rantatunneli sekoittanut kartan.
Päädyin tähän
Päivän retki Ruovedelle.
Taksioikeuteni riittää Ruovedelle, koska se on Tampereeen naapurikunta, vaikka kaukana onkin. Aurinkoinen arkipäivä, kesäkuun loppu.
Olen käynyt samassa paikassa yli 30 vuotta sitten. Isäni oli lapsena evakkomatkalla ja he lähtivät Ruoveden satamasta laivalla, kohti Tamperetta. Ajelimme vähän ennen isäni kuolemaa noita evakkotaipaleen reittejä ja kävimme myös tuolla Ruoveden laivarannassa.
Kaunis paikka ja oli kehittynyt sitten viime käyntini. Muistan ed. käynniltäni, että rannassa oli jotain matkamuistomyymälää ranta-aitassa. Nyt oli iso ravintola ja laivaravintola. Uimaranta ja grillipaikkakin näkyi olevan.
Ravintolassa söimme pitsat, joissa oli runsaat täytteet eli hinta-laatusuhteet ihan kohdillaan. Invavessa oli ahdas ja sen jätin väliin.
Keskustan katua myös kävelimme, mutta se oli aika vaisu. Jäi mieleen uudenko S-market, josta olisi saattanut löytyä parempi invavessa- tai sitten ei.
Kesäretki Kaskisiin 13.-16.6.2022
Pitkään sitä suunnittelin. Viimeksi olen käynyt Kaskisissa 30 vuotta sitten sukuloimassa. Kaskinen on vähän syrjässä kaikesta, mutta matkan arvoinen pieni puutalokaupunki.
Koska liikun sähköpyörätuolilla, asun Tampereella, piti ihan miettiä, että miten sinne matkustaa. Halvin tapa olisi ollut mennä ensin junalla Poriin, siitä Onnibussilla (esteetön) Närpiöön ja Närpiöstä loppumatka taksilla Kaskisiin (noin 20 km).
Toinen tapa olisi ollut matkata ensin junalla Seinäjoelle ja siitä 100 km taksilla Kaskisiin.
Valitsin kuitenkin kalleimman, mutta helpoimman, eli taksilla kotoa Kaskisiin.
Automatka kesti noin kolmisen tuntia, Hämeenkyrö, Ikaalinen.... Kankaanpää... jne.
Esteettömyys/Majoitus:
Esteettömät majoitustilat Kaskisissa ovat vähissä, mutta löytyi kuin löytyikin, Hotelli Sininen Hetki.
https://sininenhetki.com/
Majoitus ja Ravintola on mahtavalla paikalla, meren rannassa. Saimme kivan tilavan huoneen. Invavessa oli yhteiskäytössä ja ei ehkä se ihan kaikken suurin, mutta selvisin sähköpyörätuolini kanssa. Majoitustilaan mennessä oli ramppi, mutta ennen ramppia oli jäänyt sen verran porrasta, että eteen piti laittaa kovalevyä. Samoin majoitustilan ja ravintolan kynnykset sisään mennessä olivat hieman korkeat.
James & Raija Murrayn tunnelmallinen ateljeekoti, keramiikkamyymälä ja savipaja.
- Raatihuoneenkadulta löytyi savipaja, josta hankimme tuliaisia. Paikka oli esteellinen, mutta itse istuin sähköpyörätuolissani pihalla ihaille kukkoa ja kanaa. Kaunis piha!
Kaskisissa siis selviää pyörätuolillakin, mutta aika esteellinen se on. Invavessoja? Ilmeisesti kirjastossa olisi, mikäli se olisi auki (nyt ei ollut). Kirkossa olisi vissiin invavessa? Mikäli on avoinna. Kaskisista löytyy Maria-koti, joka on palvelutalo, siellä kuvittelisin olevan invavessan, mutta miten sinne sopii turistin mennä? - no, hätä ei lue lakia, jos on kakkahätä, niin kait Maria kotiinkin saa poiketa hädän hetkellä. Ravintola Sinisen Hetken invavessaa voinee hyödyntää, jos poikkeaa syömään.
Kaikki talot Kaskissa ovat vanhoja ja ramppeja ei näy.
Kotiseutumuseoon on ramppi, vaikka sekin on ikivanhassa talossa. Museossa on osa kynnyksistä melkoisen korkeita, mutta niistä sähkärilläni sentään selvisin (juuri ja juuri).
Visit Kaskisen -sivuilta löytyy paljon tarvittavaa tietoa, mutta ei juuri esteettömyydestä mitään. Kuitenkin matkailupalvelu oli hyvin ystävällinen, kun olin etukäteen heihin yhteydessä, lähettivät karttaa ja esitettä paperisena kotiin. Heitä kannattaakin lähestyä, jos Kaskisiin haluaa.
https://visitkaskinen.fi/fi
Minun edellisestä Kaskisten matkasta oli kulunut 30 vuotta. Silloin kun edellisen kerran kävin, olin autoileva ja kävelevä. Kuitenkin voin suositella paikkaa myös liikuntarajoitteisille. Vähän toisenlainen retkikohde, kuin isot kaupungit.
Uuden kakkoskodin tupatarkastus oli eilen. Suuntana nyt Hervantajärvi.
Kaikki kunnossa ja koti vastasi odotuksia. Pieni kaksio. Helppo kulkea kotoa, koska pääsee ratikalla ihan viereen. Aika näyttää, miten vihtyy. hm, joku meillä tykkää kuvata kaiken aina pystyyn, mikä ei välttämättä tuo kokonaisuutta esiin. Näillä kuvilla kuitenkin mennään.
Uuden kodin värit ovat tasan yhtä mielikuvituksettomat, kuin muidenkin viime vuosina rakennettujen kotien. Valkoista ja harmaata. Esim. kaappien värivalikoimaa olisi saanut olla. Miksei kylppäriin esim. sinistä tai vihreää laattaa vaihteeksi.
Koronalta on toistaiseksi vältytty, mutta tuntuu, että nyt läheltä liippaa yhdellä jos toisella. Kolme rokotetta on ja kaapissa pikatesti. Kauhulla odotan, koska se iskee. Rajoituksia puretaan, ihmiset liikkuvat entistä innokkaammin. Hoitovelkaa sairaaloissa riittää, mutta ilmeisesti kaikki akuutit tapaukset on sentään pystytty hoitamaan. Kaksi vuotta koronaa! Missä loppu?
Ikeassa aina ahdistun, se ei ole minun juttuni, mutta sinne aina päädyn.
On paha korona-aika ja pelotti mennä Ikeaan, mutta ylläri pylläri, siellä ei ollut mitään tungosta. Ilmeisesti ihmiset ostavat näin korona-aikaan netin kautta ikeaa.
Uusia huonekaluja kakkoskotiin....
Jotain pientä tuli ostettua nyt. Tarpeellista. Leikkuulautoja, puolukkahilloa, joku keittokauha.
Ihan kiva oli ihmetellä yläkerran huonekalunäyttelyissä.
Nojatuoleja katsottiin sillä silmällä.
Hyvin mustia ja tummia sävyjä oli keittiöihin ilmestynyt. Enää ei taida valkoinen olla se suosituin juttu.
Vanhat valokuvat. Isäni Leonid Koroleffin jäämistöä. Isäni syntyi Viipurissa 1928 ja kuoli Hämeenlinnassa 1991. Isäni vanhemmat olivat Olga os. Schlikoff ja Leonid Koroleff. Viipurissa he asuivat osoitteessa Pekonkatu 3, joka myöhemmin muuttui Neitsytniemenkaduksi.
