Alpakkalankaa Lankamaailmasta. On kuulemma lämmintä, mutta ei kestävää. Voi tehdä unisukat, mutta kestävät vain nukkumista, ei kävelyä. Teen säärystimet ensi talveksi. Jalat aina palelee...
Sähköpyörätuolini etulaakeri oli irti, korjattiin. Tuoli on vasta vuoden vanha. Naksui kun käänsi eturenkaan ääriympäri. Ei saatu ensimmäisellä kerralla kuntoon, vein toisenkin kerran korjaamolle. Toivottavasti nyt kestää.
Kuvassa tätini mies Turusen Onni (vas.) ja minulle tuntematon (voipi olla joku Aholan Väinö) mies.
Ovat pukeutuneet naisten vaatteisiin. Vitsit olivat tuohon aikaan vähän lapsellisia. Kuva otettu ehkäpä Kalvolan suunnalla. Kuva oli alunperin mustavalkoinen, mutta väritin sen jälkeen päin.
.jpg)
Kuvassa on leikkimökkini, joka oli lapsuudenkotini pihassa. Mökki oli alun perin serkkujeni pihalla Pihlajakadulla, josta se sitten siirtyi minulle perinnöksi. Aikaa kuvaa se, että mökki on nikerretty pula-aikana ja esim. katon huopa on kaikenmaailman palasista tehty. Mökki oli valkoinen, mutta itse keksin kerran maalata tuohon sivuun punaisen laudan.
Mökin vieressä on "roju" eli tuollainen penkin tapainen, josta kuitenkin puuttuu istuin osa. Siis leikkimökkiin tarkoitettu huonekalu. Jälkikäteen mietin, että tuo roju taisi olla joku aikansa huonekalu, joka oikeasti olisi pitänyt pelastaa ja entisöidä.
Kuvassa olen vuotta nuoremman serkkuni kanssa. Puutarhassa on myös oikealla levitetty pahvia maahan. Tämän ideana oli ilmeisesti se, että kura ei tarttunut kengänpohjiin. Serkulla ja minulla hurjat ilmeet. Kuva oli alun perin mustavalkoinen, mutta tekoäly muuttanut sen väreihin.
Ruutikellarintien leikkimökki
.jpg)
Leikkimökki on lasten leikkipaikaksi tarkoitettu pieni kotia muistuttava rakennus. Leikkimökit ovat aikuisten lapsia varten suunnittelemia ja rakentamia pienoistaloja; omia majojaan lapset ovat rakentaneet kautta aikojen. Leikkimökkiä voidaan pitää aikuisten huvimajan vastineena.[1]
Ensimmäiseksi leikkimökkejä alettiin rakentaa kartanoiden lapsille. Rikkaiden leikkimökit olivat usein arkkitehtien suunnittelemia, ja ne noudattelivat oman tyylikautensa ihanteita. Tällaisia leikkimökkejä ovat esimerkiksi Mannerheim-suvun lapsille rakennettu mökki Louhisaaren kartanossa ja Toivonojan kartanon uusrenessanssityylinen mökki. Leikkimökin malli vakiintui 1930-luvulla: mökit valmistettiin kovalevystä tai laudasta, niissä oli yksi pieni huone, ovi päädyssä ja kuisti oven edessä. Ikkunoita oli yksi tai kaksi. Kaikkiin kansankerroksiin leikkimökkikulttuuri levisi vasta 1940-luvulla, ja sotien jälkeen mökit tulivat erityisen suosituiksi. Leikkimökkien tehdasmainen valmistus alkoi 1920-luvulla. Mökkien ulkoasu yhtenäistyi niiden yleistyessä.[1]
Lehdissä leikkimökkejä koskevia valmistusohjeita alettiin julkaista 1930-luvulla. Esimerkiksi Kotiliesi aloitti mökkejä koskevan sarjan vuonna 1937 ja palkkasi mökkien suunnittelijoiksi nimekkäitäkin arkkitehteja, kuten Elsi Borgin ja Kaija Sirenin. Vaikka mökkejä suunniteltiin erityisesti tyttöjä silmällä pitäen, vuonna 1961 lehdessä esiteltiin sopivat leikkimökkimallit molempia sukupuolia varten.[1]
Leikkimökki voitiin sisustaa muiden rakennusten tavoin. Leikkimökkejä varten tarkoitettuja pieniä huonekaluja alettiin myydä Helsingissä ja Turussa jo 1800-luvun lopulla. Muun muassa Högfors, Arabia ja Kupittaan Savi valmistivat jo varhain lapsille tarkoitettuja leikkiuuneja ja astioita.[1]
Sähköpyörätuolini kaipasi huoltoa ja lisäksi vasen eturengas naksui, kun pyörähti ympäri.
Hervannasta pääsee Tursonkadulle Kalevaan todella helposti ratikalla. Jäin uintikeskuksen pysäkillä pois ja tämä Tursonkadun huoto olikin ihan siinä kodilla. Vanha rakennus, mutta remontoitu Pirhan käyttöön. Samasta paikasta saa kaikenlaista isoa ja pientä apuvälinettä ja vielä huollon kera. Yläkerrassa näkyi olevan joku jalkahoitola.
Aulasta otin huollon numerolappusen ja sitten siirrettiin toiseen tuoliin ja odottamaan odotusaulaan. Ilokseni tuolia oli huoltamassa myös ihan tuttu korjaaja.
Tuolia huollettiin ja vasemman eturenkaan naksumisen syyksi paljastui irrallaan oleva pystylaakeri.
Nyt kuitenkin pitää mennä uudestaan, koska tämä naksuminen on toistunut tässä pyhien (pääsiäinen) aikaan. Lieneekö jotain säädon/kirstys tai liian kireällä tarvetta. Nyt en soittele Pirhan numeroihin, koska mielestäni työ on vielä hieman kesken.... Toisaalta ilkeä mennä sinne vinkumaan, mutta menen nyt, Vika ei ole kovin selkeä ja ei aina heti esiinny. Kuitenkin jos nyt en mene, se vaivaa ja jos ensi kuussa pääsisi matkalle, niin ei sitten matkalla leviäisi totaalisesti.
Pääsiäispöydässä itse tehtyä mango-rahkatorttua. Arabian tuokio-sarjaa, joskin vähän jouluinen kuviointi.
Olipas tänä vuonna vaikea saada sähköpyörätuolille ihan huotoa.
Maaliskuun puolivälissä vietettiin sähköpyörätuolini yksi-vuotis syntymäpäivää. Mittariin oli kertynyt noin 1000 km. Kitinää ja nititää ja jotain hämminkä etupyörässä. Epäilykseni, että liittyisi laakeriin.
Otin yhteyttä TAYSsin apuvälineyksikköön sähköpostilla. Kun viikkoon ei kuulunut mitään, laitoin uuden viestin, jossa kerroin ja viikko sitten ottaneeni yhteyttä. Sain kyllä heti pahoittelevan soiton ja minulle sanottiin, että laitetaan huoltopyyntö Tursonkadun apuväline paikkaan, josta soitetaan.....
Näihin Pirhan numeroihin voi soittaa, mutta vastassa on robotti, joka käskee painamaan sitä, tota ja tätä ja sitten kerrotaan, että joskus soitetaan takaisin, viimeistään seuraavana arkipäivänä (jos soitetaan).
Kului taas viikko ja kun ei mitään kuulunut, laitoin uutta viestiä, että kukkuluuruu, kun ei kuulu.
Torstaina 26.3. iltapäivällä sain toisen tärkeän puhelun ja samaan aikaan yrittikin joku 03-alkuinen pirhan numero soittaa. Kun sain tämän toisen puhelun loppuun, yritin soittaa takaisin, mutta robotti jutteli niitä näitä, että painele numeroita. En toki ollut varma mitä asia koski, koska minulla oli hammashoitola-varattuna ja yleensä he senkin äkkiä peruvat ja siirtävät.
Sain kuintekin torstaina tekstiviestin, että soittoni on tallennettu ja seuraavana arkipäivänä soitetaan.
Perjantaina ei soittoa kuulunut. Ei kuulunut maanantainakaan. Viikonloppuna olin jälleen laittanut sähköpostia, nyt useisiin pirhan osoitteisiin.
Maanantaina osastosihteeri vastasi sähköpostiin, että vie viestiä eteenpäin...
Eilen laitoin eli ma iltana sähköpostia, ettei ole soitettu.
Tänä aamuna soitin taas jonnekin 03-alkuiseen huollon numeroon ja robotti lupasi, että soitetellaan takaisin päin.
Soitto tuli sitten tänään (tiistaina) aamupäivällä!
Jessssssssss
Kas tässä Jukka Sirenin postaama kuva fb.ryhmään vanhaa Kalevaa. Kaihari Center. Kuvasta tunnistan jäähallin ja sen perusteella osaan sijoittaa tämän Kalevan Prisman parkkipaikan tienoille. Tuolla tien toisella puolen on kuulemma Motelli Jäähovi.
Sammonkadun loppupäässä on uusia kerrostaloja. Voi hyvänen aika, miten maisema on kymmenen vuoden aikana muuttunut. Piti ihan google mapsin vanhoilla kuvilla katsoa, mitä siellä on ennen ollut.
Muutin Tampereelle yli 10 vuotta sitten ja en kyllä muista mitään sen ajan maisemista, vaikka tasan tarkkaan olen varmasti tuollakin jo silloin liikkunut.
Nyt minulla on kyläpaikka Sammonkatu 68 ja muistaakseni tämä talo on rakennettu 2017.
