lauantai 30. toukokuuta 2026

vuosisadan räkätauti

 Iski sitten Viron matkan jälkeen kunnon virus.

Soitin jonnekin  pirhan numeroon, kun alkoi happi loppumaan.

Jaarittelin viime viikonloppuna jonkun kanssa tovin ja tämä sanoi, että soita kolmen tunnin päästä uudelleen...

En soittanut, kun nukuin koko päivän.

Sitten maanantaita soiten kiireelliseen numeroon pirhaan, saadakseni lääkärin ajan.

Jaarittelin taas pitkän tovin oireistani jonkun kanssa, joka lähti välillä kysymään kolleegalta ja jaaritteli minun jaaritukset tälle.

Sain ajan

Menin ja jaarittelin sairaanhoitajalle pitkät pätkät....

Tuli mieleen, että miksi samat tarinat moneen kertaan

Sairaanhoitaja otti verinäytteen, happisaturaation, mittasi kuumeen...

Sitten lääkäriin ja taas jaarittelin samat höpinät.

Sain pillerit ja pallerot, hyvää hoitoa, mutta ei sairaana jaksa moneen kertaan samaa höpinää.

Miten tätä ei ole pystytty hoitamaan niin, että höpinän tarve minimoituisi.

Kaksi viikkoa tuskaa takana, räkä lentää ja yskittää. Keuhkot rohisee.

Väsynyt ja voimaton, mutta jotenkin valoa alkaa olemaan tunnelin päässä.

Kova oli tauti.

keskiviikko 20. toukokuuta 2026

Asiakaspalaute Tallink-Siljalle

 Ajatuksia laivan avustuspalveluista: Liikun isolla sähköpyörätuolilla (150 kg + minä 100 kg =250 kg).

Kävin tässä matkatoimiston järjestämällä Pärnun matkalla (linja-autossa hissi). Matkatoimisto on aina minulle tilannut saattajapalvelut mennen tullen. 
Minulla on mukana matkaseuralainen, joka maksaa matkastaan normaalin laivalipun hinnan. Hän ei toimi palkattuna henkilökohtaisena avustajana, eikä ole omaishoitaja. Hän ei ole siis mitenkään velvollinen minua avustamaan, eikä ole vastuussa, jos sähköpyörätuoli kaatuu vaikkapa taaksepäin tai ajan jonkun varpaille.

Kun lähdimme Helsingistä, minut saattoi laivaan erittäin kohtelias, sosiaalinen ja mukava nuorimies. Hän vielä erikseen sanoi, että tulee katsomaan, että pääsen laivan oviaukosta turvallisesti sisään. Terminaalissa tämä nuorimies raivasi minulle tilaa, kulki edessäni ja pyysi ihmisiä varomaan, kun sähköpyörätuoli tulee. Laivan oviaukon kohdalla on erittäin korkea ramppi ylös ja alas. On hyvä, että joku on takana ja valppaana tukemaan. 

Kun palasimme Tallinnan päästä.... Menimme tuttuun tapaan hyvissä ajoin terminaaliin ja painoin puhelinta, kerroin kuka olen ja toivoin saattajaa. Laiva ei ollut vielä tullut ja meitä oli ennekin viety putkia pitkin ennen laivan tuloa jo valmiiksi, ettemme ole ahtaassa putkessa kun kaikki muutkin juoksevat laivaa kohti. 
Sieltä tuli sellainen virolaisen oloinen ukkeli, joka alkoi tivaamaan, että kun on sähköpyörätuoli, niin mitä varten olen tilannut avustuspalvelun? Jooo, no ihan muiden kanssamatkustajien turvallisuuden vuoksi ehkä. Kun 250 kg vyöryy eteenpäin, niin toiseksi kävelevä jää, jos tekee jonkun kiilaavaan sivuliikeen. Ihmisillä on muuten tapana tehdä äkkinäisiä sivukiilauksia näissä jonoissa ja vaikka olen yli 20 vuotta sähköpyörätuolia ajanut, pelottaa aina kiilaajien puolesta. Jonossa hiipii hitaat, lapset ja vanhukset, matkalaukut ja sitten joku toinen rynnii siksakkia kiilaillen puolijuoksua. 
Virolainen ukkeli ei siis halunnut avustaa.
Hän kuitenkin seuraili meitä potkulautansa kanssa.... jostain kaukaa....
Kun menin kakkoskeroksessa leimaamaan pääsykorttiani, hän jostain singahti, kun en löytänyt tarpeeksi leveää porttia. Ei ukkelille tullut mieleen, että käteni eivät ehkä nouse/toimi niin, että saisin sen kortin leimattua. Helsingin päässä nuorimies leimasi korttini ja päästi minut leveän pleksiportin läpi. Sähköpyörätuolin saa, jos kädet eivät toimi niin hyvin, että pystyisi kelaamaan. Minulla eivät kädet nouse, eivätkä ojennu. 
Jos henkilöllä joka ajaa sähköpyörätuolia, on joku hahmotushäiriö, niin hän voi mennä vaikka väärään laivaan..... toki ukkeli tarkkaili kauempaa. 
Hahmotushäiriöinen ihminen voi "kadota" moneen kertaan matkalla laivaan ja pahimmassa tapauksessa laiva ehtii lähteä :)

No, näin ukkelin vielä sitten hisseillä siellä jossain putkessä potkulautansa kanssa, kun sompailin kieli keskellä suuta ihmisvilinän mukana. Kukaan ei onneksi hypännyt eteen. Siinä tosiaan on iso riski, että joku kiilaa eteen.
Ukkelia en enää nähnyt laivan kapealla suuaukolla, sanoin matkaseuralaiselleni, jonka toisessa kädessä oli iso ikean ostoskassi, että katsoo takaa, että tukee.
Hyvin kuitenkin selvisimme ilman ukkelia, mutta tämä jätti ilmaan paljon kysymyksiä, että miten voi olla näin erilainen palvelu eri satamissa?

En nyt mieltäni pahoittanut, ehkä enemmän heräsi näitä kysymyksiä ja sitten jopa nyt tuo ukkeli sähköpotkulautansa kanssa jopa huvittaa. Mistä hänelle maksetaan?
-----------

Kiitos palautteestanne koskien avustuspalvelua D-terminaalissa.
Pahoittelemme vilpittömästi, että avustuspalvelu ei paluumatkallanne vastannut odotuksianne. On todella tärkeää, että kaikki liikkumisapua tarvitsevat matkustajat saavat tasavertaista, kunnioittavaa ja ennakoivaa palvelua koko matkan ajan. Kuvauksenne perusteella Helsingin päässä palvelu toimi esimerkillisesti, mutta Tallinnan puolella tilanne ei valitettavasti vastannut lainkaan samaa tasoa. Ymmärrämme hyvin, kuinka turvattomalta ja epämiellyttävältä tällainen voi tuntua- erityisesti sähköpyörätuolilla liikuttaessa.
Avustuspalvelun tarkoitus on juuri varmistaa turvallinen ja sujuva liikkuminen satamassa ja laivaan siirryttäessä , riippumatta siitä, onko mukana matkaseuralainen.
Kuvaamasi tilanne, jossa tukea ei annettu pyydetyllä tavalla, ei ole hyväksyttävää. On myös täysin ymmärrettävää, että palvelukokemusten suuri ero eri satamien välillä herättää kysymyksiä. Tavoitteemme on tarjota yhdenmukaista, turvallista ja kunnioittavaa palvelua jokaisessa satamassa, ja kuvaamanne tilanne osoittaa selvästi, että tässä on parantamisen varaa.
Olemme erityisen pahoillamme siitä, että avuntarpeenne kyseenalaistettiin ja että jouduit käytännössä selviytymään tilanteista ilman asianmukaista tukea. Vaikka hienoa kuulla, että selvisitte lopulta turvallisesti, tällaisen ei pitäisi jäädä matkustajan omalle vastuulle.
Välitän palautteenne eteenpäin asianomaiselle vastuuhenkilölle. Toivomme, että saamme jatkossa tarjota teille selvästi tasaisemman ja turvallisemman matkakokemuksen.

Hyvää kevään jatkoa!

Ystävällisin terveisin
Kristel
Asiakassuhteet
-
Tallink Silja Oy

tiistai 19. toukokuuta 2026

Pärnussa 14.-16.5.2026

 Matka Mäkelän hissillisellä linja-autolla lähdimme torstaina aamupäivästä Lahdesjärven ABC-asemalta. 


Laivalla MegaStar meren yli Tallinnaan ja siitä kohti Pärnua. Matkalla oli isot tietyömaat, jotka viivästyttivät matkan tekoa.

Meidän piti olla Hestia Strand hotellilla noin kuuden aikaan, mutta tietöiden ja kuskin pienen eksymisen jälkeen olimme noin puolisen tuntia myöhässä aikataulusta. Ilma oli aurinkoinen ja lämmin.

Meille oli varattu huone 115 eli invatuba/perhehuone, josta maksoimme ylimääräistä. Kuten edellisenäkin vuotena, meille annettiin ensin väärä huone. Invahuoneella käsittäävät huoneen, joka on lähinnä hissiä, jonne ei olisi pitkä matka kävellä. Tämä huone ei kuitenkaan sovellu minulle, koska en mahdu vessan ovesta sisään.

Heti kun saimme huoneen, lähdimme käymään läheisessä Ranna Selverissä hakemassa juotavaa ja iltapalaa. Olimme ottaneet kotoa mukaan 10 karjalanpiirakkaa ja näiden päälle hankimme leikkelettä. 

Pienestä kaupausta löytyi kiva laatikko, jossa oli kinkkua, kinkkurullaa munakkaalla, munanpuolikasta. Nämä sopivat hyvin karjalanpiirakan kaveriksi. 

Perjantaina vuokrasimme heti aamupalan jälkeen polkupyörän hotellin respasta. Edullista, olisiko ollut jotain 11-12 euroa päivä. Sitten tietysti rannalle. Pärnun hiekkaranta on todella upea, ihan kuin jossain "etelässä". Nyt rannalle oli tullut iso rakennustyömaa eli siihen nousee uusi hotelli. 




Ulkoilua, ulkoilua ja ulkoilua. 
Ongelmana on esteetön hyvä ruokapaikka. Söimme samassa paikassa ostoskeskuksessa, kuin viime vuonna, mutta pitza ei ollut mitenkään hyvää. Nälkä lähti.
Lisäksi hotellin aulassa myytävät kakunpalat olivat kutistuneet sitten viime vuoden. 

Pärnussa on paljon uusia hienoja taloja, mutta vieressä voi olla todella huonokuntoisia vanhoja rakennuksia. Isot vastakohdat.
Neuvostoaikaisia kerrostaloja
Punainen torni vanhassa kaupungissa

Vesitorni


Uuden hotellin työmaan vieressä Neuvostoliiton aikainen näkötorni. Kunnostetaanko vai puretaanko?

Pärnu on siitä kiva, että se on sopivan kokoinen. Kun vuokraa polkupyörän, pääsee näppärästi paikasta toiseen. Mekin liikuimme 10 km päivän aikana. Maasto on tasaista, ei mitään ylämäkiä. Pärnusta löytää aina jotain uutta. Tämä oli meidän kolmas kertamme. Ensimmäisellä kerralla kävimme mm. Tallinan porteilla ja matelijanäyttelyssä. Toisella kerralla satoi, kävimme aamusta kun ei satanut hotellin lähellä Pernovan luontomuseossa. Nyt kävimme turistikadulla ja punaisessa tornissa. Tosin näihin kolmeen kertaan sisältyy paljon muutakin, mitä tässä en nyt luettele.

Pari päivää kotiutumisen jälkeen, sain ihan kunnon räkätaudin. Ilmeisesti laivalla on joku pöpö ollut ja ilmastoinnit ja muut ovat tehneet tehtävänsä. Mutta kyllä se taas tästä....


maanantai 11. toukokuuta 2026

puk

 Olipas tympeä aamu.

Heräsin, join aamukahvit.

Silmät täynnä rähmää, piti avata puhelin.

Pyysi jotain koodia. Näpyttelin, virhe, kaksi yritystä jäljellä....

laitoin tietokoneen avauskoodin, jälleen väärä, laitoin pankin koodin... väärä

Halusi puk koodin.

Sitä ei ollut siinä muovikortissa, josta sim. kortti on irroitettu.

Kello tulee yhdeksän tunnin päästä, pitää soittaa Telialle

Vieläkö tästä pitää lähteä telian myymälään?