Lounaalla Vaihmalanhovissa

Marraskuun viimeinen päivä. Vettä ja räntää sataa.

Tänään oli päivä, kun piti käydä tutustumassa Lempäälässä sijaitsevaan Vaihmalan Hoviin. Komea rakennus, jonka päädyssä luki, että se on valmistunut 1914. Taksikuski kertoi, että se olisi alun perin rakennettu vanhainkodiksi.
Remontoitu sitä oli viimeisen päälle ja se oli suhteellisen esteetönkin. Lounas noin kymmenen euroa oli hinta-laatusuhteeltaan ok. Toki lista-annoksia löytyy, jos lounas ei miellytä tai haluaa syödä lounasajan ulkopuolella.

Piha oli kaunis. Pieniä lampia ja jouluvaloja. Myös lampaat määkivät aitauksessaan. Lähellä on golf-kenttä, sekä hevostalli. Rannasta löytyy myös vierasvenesatama. 

Koska paikassa on majoitusta, niin kyselin, että miten onnistuu lemmikin kanssa yöpyminen. Onnistuu, mutta ei päärakennuksessa, joka on esteetön. Niin, joulupakettajahan heillä olisi ollut myös tarjolla....

Muutaman kuvan otin pika pikaa, mutta vähän hutiloin, johtuen kylmästä säästä ja vesisateesta, joka ei inspiroinut kuvaamaan.
Vaihmalan Hovi on auki vuoden jokaisena päivänä. Voin suositella.

http://vaihmalanhovi.fi/

Tumput ja ranteenlämmittimet

Tilasin messuilta itselleni joku aika sitten villakangasviitan, joka ei ole vielä tullut kotiini, sitä varmaan vasta ommellaan. Kuitenkin on nyt niin, että koska viitassa ei ole kunnon hihoja, olen kutonut itselleni piiiitkävartiset tumput ja ranteenlämmittimet.
Lankana on Novitan kalssikko 7 Veljestä-lanka. Viitta on tummanharmaa ja luulen löytäneeni samankaltaisen tummanharmaan langan näihin tumppuihini. 

Seiskaveikkaa on ollut iät ajat. Muistan jo 30 vuotta sitten kutoneeni villapaitaa ja sukkaa tästä langasta. Löysin netistä tiedon, että Novitan seiskaveikka olisi ollut jo 45 vuotta sitten tullut markkinoille.

Seiskaveikasta olen pitänyt, koska värejä riitää ja sen voi pestä koneessa. Koneessa pestävät jutut helpottavat elämää melkoisesti. Ennen ei ollut kuin yksivärisiä seiskaveikkakeriä, mutta nykyisin on raidallista, liukuvärjättyä lankaa, josta tulee kivan raidallista neuletta. 

https://www.novitaknits.com/fi/fi/novita-oy

Suomalaiset lankasuosikit viihtyvät neulepuikoilla

Novitan lankavalikoiman tuotteita vahvistaa Suomalaisen Työn Liiton myöntämä Avainlippu. Monista valikoimamme Avainlipputuotteista kaksi ovat ylitse muiden; suomalaisten rakastamat neulelangat Novita Nalle ja Novita 7 Veljestä viihtyvät sukkapuikoilla niin hyvin, että ovat pysyneet kestosuosikkeina jo vuosikymmenien ajan - Nalle yli 50 vuotta ja 7 Veljestä yli 45 vuotta. Helsingin Villakehräämön myyntiedustaja Gunnar Manninen ei varmasti osannut aavistaa, kuinka arvokkaan vinkin hän toi tuotekehitykselle, kun kertoi asiakkaiden kaipaavan Nalle-langan rinnalle paksumpaa sukkalankaa. Tästä syntyi klassikkolanka Novita 7 Veljestä. Langassa oli alun perin 7 väriä, joista jokainen oli nimetty kunkin Aleksis Kiven kansallisromaanissa seikkailevan veljeksen mukaan. Klassikkolangan ensimmäiset värit olivat neutraaleja; kuten luonnonvalkoisen, beigen ja eri harmaiden sävyjä. Vahvat värit tulivat valikoimiin vasta myöhemmin.

  

Joulukortteja

En ole jouluihminen. Olen juhannusihminen.

Joulu on mielestäni aika ahdistavakin, kun pitäisi olla sosiaalinen.

Mielestäni ihmiset hössöttävät liikaa joulun aikaan.

Pitää sitä ja pitää tätä. Pitää ostaa ja kuluttaa.

Pitää laittaa joulua.

Pitää pitää perinteistä kiinni.

Pitää jo ennen joulua ahmia laatikkoruokia, on joululounasta ja pikkujoulua ja sitten itse jouluaattona tulee jo laatikot korvistakin ulos.

Joulukortteja lähetän, koska niin pitää tehdä.

Eri vuosina niitä on lähtenyt eri määriä.

Eri vuosina olen laittanut Ifolor-pohjille jotain kuvaa ja sitä kautta saanut jotain omaa persoonaa kortteihin.

Viime vuonna oli vähän masentavaa aikaa koko loka-marraskuu ja laitoin hyvin mitäänsanomattomat kaupan kissakortit joulukorteiksi.

Tänä vuonna sitten skarppasin ja tein jonkun verran itse kortteja, joita ei ehkä kaikille riitä.

Sinooperista ostin tummansinisiä korttipohjija, pikkukakkupapereita, hopeanväristä tekstitarraa. Lidlistä valkoisen ja hopeanvärisen kynän. Tokmannilta tonttutarroja. Ifolorilta tilasin ihan valokuvia. Valokuvat jotka tilasin, olivat vuoden aikana otettu, yhtä vanhaa mustavalko-otosta lukuunottamatta.

Valokuvissa esiintyi kissani Mörri, mutta myös ihmisiä, joita olen tämän vuoden aikana tavannut.

Vähän sellainen valokuvaylläri kortin saajille samalla. Mustavalkoinen kuvahan on otettu jo joskus 1960-luvun alkupuolella kesämökillämme. Mielestäni kuvassa on sitä jotain.

Marraskuu, messut ja jouluvalot

Jouluvalot tuli ostettua Hervannan Pelastusarmeijan kirppikseltä. Tämä kirppis on suosikki. Kaikki on nätisti asetettu ja on tilaa liikkua. Kympin maksoivat tallilyhdyt, jotka saivat sitten paikkansa verhotangosta. Joo, vähän mietitytti ostaa vanhoja jouluvaloja, kun ei tiedä, miten pitkään toimivat, mutta näissä on vanhat eli perinteiset joulukuusen polttimot, joten niitä pitäisi saada uusia.

- tosin en tiedä mihin hintaan.

Perinteiset apuvälinemessut olivat Pirkkahallissa. Pikaisesti tuli käytyä. Jo pitkään on ostoslistalla ollut Ergomoden villakangasviitta. En uskaltanut netistä tilata, kun iso ja pitkä ihminen olen. Messuilla oleva viitta oli m-kokoa eli siinä oli minulle lyhyet hihat. Tilasin numeron isomman, mutta en tiedä mitä saan. Minulle tuleva viitta on harmaa, mihin sitten kaikki kissankarva uppoaa niin, ettei näy. Malliviitta oli ihanan valkoinen, mutta se ei käytännössä toimisi, koska se olisi hetken päästä harmaan likainen ja tätähän ei voi kotona koneella pestä.

Tukisukat ostin messuilta. Minulla oli vanha paketti mukana, josta näki oikean koon, joten se oli helppo ostos.

Lakitoimisto Jukka Kumpuvuori oli järjestänyt omalle osastolleen nuken, jonka sisällä pääsi kuvauttamaan itsensä. Tuli vähän joulupukkimainen kuva.

Messujen liikuntamaa kuhisi lapsia. Se ei houkutellut. Emme jääneet messuille sen koommin pyörimään.

 

Pirkkalassa kun oltiin, käytiin katsomassa Verkkokaupassa ja Citymarketissa. Pitkään on myös mietityttänyt, että onko Pirkkalan Partolan pitseria esteetön. Kävelimme katsomaan ja totesimme, että ei ole. Saman rakennuksen muihin liikkeisiin oli tehty ovien eteen ramppeja. Pitserian kesäterassikaan ei ollut esteetön. Citymarketista sitten ostettiin eväät kotiin, joten ei tässä nälkää näe.