Joulu on mielestäni aika ahdistavakin, kun pitäisi olla sosiaalinen.
Mielestäni ihmiset hössöttävät liikaa joulun aikaan.
Pitää sitä ja pitää tätä. Pitää ostaa ja kuluttaa.
Pitää laittaa joulua.
Pitää pitää perinteistä kiinni.
Pitää jo ennen joulua ahmia laatikkoruokia, on joululounasta ja pikkujoulua ja sitten itse jouluaattona tulee jo laatikot korvistakin ulos.
Joulukortteja lähetän, koska niin pitää tehdä.
Eri vuosina niitä on lähtenyt eri määriä.
Eri vuosina olen laittanut Ifolor-pohjille jotain kuvaa ja sitä kautta saanut jotain omaa persoonaa kortteihin.
Viime vuonna oli vähän masentavaa aikaa koko loka-marraskuu ja laitoin hyvin mitäänsanomattomat kaupan kissakortit joulukorteiksi.
Tänä vuonna sitten skarppasin ja tein jonkun verran itse kortteja, joita ei ehkä kaikille riitä.
Sinooperista ostin tummansinisiä korttipohjija, pikkukakkupapereita, hopeanväristä tekstitarraa. Lidlistä valkoisen ja hopeanvärisen kynän. Tokmannilta tonttutarroja. Ifolorilta tilasin ihan valokuvia. Valokuvat jotka tilasin, olivat vuoden aikana otettu, yhtä vanhaa mustavalko-otosta lukuunottamatta.
Valokuvissa esiintyi kissani Mörri, mutta myös ihmisiä, joita olen tämän vuoden aikana tavannut.
Vähän sellainen valokuvaylläri kortin saajille samalla. Mustavalkoinen kuvahan on otettu jo joskus 1960-luvun alkupuolella kesämökillämme. Mielestäni kuvassa on sitä jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti