Teneriffa 11.-18.11.2018, kotimatka

Teneriffa 11.-18.11.2018, kotimatka

Osa 7

Sunnuntaiaamuna herätyskello soi klo 3 Teneriffan aikaa. Klo 5 oli lähtö hotellin aulasta lentokentälle. Klo 8 lähti Norwegianin lentokone.

Aurinko nousi, kun selvisimme sisään koneeseen.

Lentomatka oli taas hyvin pitkä, mutta nyt oli valoisaa ja sai myös seurata koneen ikkunasta, mitä alapuolella näkyi.

Vihdoin pääsimme Helsinkiin ja aurinko laski, koneen rullatessa kentälle oli pimeää. Helsingissä kello oli jo 16.15.

Siihen, että selvisimme terminaaliin, meni vielä tunti, koska poistuimme avustettuina koneesta viimeisenä.

Olimme ennakoineet sen, että olemme väsyneitä. Meillä oli lentokentältä varattuna hotellihuone GLO-hotellista.

Terminaali kakkosesta olikin lyhyt matka hotelliin. Jos olisi lähtenyt heti kotimatkalle, se olisi ollut aika rankkaa junalla vaihtoineen, kun ottaa huomioon, että olimme heränneet kesken uniemme.

GLO-hotellin invahuone oli asiallinen. Invavessa löytyi, korotettu vessanpytty tukikahvoineen. Mutta tämä "invavessa" ei ehkä kaikilla ihan toimi, koska pytty oli nurkassa ja iso lavuaari edessä. Minulla tämä toimi, koska siirryn sivusuunnassa vessanpytylle, mutta jos pytyllä kävijää pitää nostaa edestä, ei tämä toimi. 

Lentokentän Alepasta haettiin iltapalaa. Ja ei kun nukkumaan. Aamulla tuli ongelma, koska sänky oli matala ja pehmeä, en tahtonut päästä siitä pyörätuoliin. Pienen kikkailun jälkeen kuitenkin pääsin.

Huone oli jossain kellarissa parkkitasolla ja ikkunaa siinä ei ollut, mikä vähän ahdisti.

Asiallinen aamupala sisältyi huoneen hintaan ja se tarjottiin viereisessä ruokapaikassa. 

Sitten junaseisaketta kohti. Hätäpäitemme menimme lähijunaan, joka kiersi kaikki mahdolliset asemat, mutta ei Tikkurilaa, jonne olimme menossa. Päädyimme Helsingin päärautatieasemalle, onneksi olimme ajoissa ja ehdimme Pendoliinoon, johon meillä oli liput ja johon meidän piti mennä vasta Tikkurilassa. Loppu kotimatka sujuikin sitten hyvin. Kiva oli taas olla kotona.

Teneriffa 11.-18.11.2018

Osa 6

Lauantain retki 

Loman viimeisenä päivänä, kuin kirsikkana kakussa oli Teiden retki. Lauantaiaamuna, ennen aamupalaa, heräsin siihen, kun ulkona satoi rankasti. Aamupalalle mentäessä sade oli jo kuitenkin lakannut. Etelä-Teneriffallahan ei juuri sada.

Kello 10 oli lähtö hotellin edestä. Matkaan meitä lähti ihan mukavasti, mutta me olimme ainoat suomalaiset. Opas puhui vain englantia ja saksaa, mutta sentään jotain ymmärsinkin. Pyörätuolit sidottiin tällä kertaa erittäin hyvin autoon kiinni ja minunkin ympärilleni lisättiin vielä punainen turvavyö, vaikka näytin, että omassa sähköpyörätuolissani on turvavyö.

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli merenrannassa Candelaria. Idyllinen pieni merenrantakylä. Linja-autosta poistuimme satamantapaisessa, jossa oli aallonmurtaja, uimaranta ja veneitä. Tästä kävelimme kapeaa kävelykatua pitkin aukiolle, jonka toisella puolen oli vaikuttavan näköinen kirkko, Basilica of Candelaria. Kävelykadun varrella oli mielenkiintoisia, persoonallisia matkamuistomyymälöitä. Kirkkoon emme menneet sisälle, vaikka sinnekin olisi päässyt. Aukion ympäriltä löytyi kahvilaa ja invavessaa. 

Sitten lähdimme kohti Teideä. Alkoi vesisade. Ajelimme Teiden kansallispuistossa, mutta emme lähteneet sitten enää ylemmäs, koska vettä satoi ihan runsaasti. Jossain vaiheessa vanhan linja-auton katto alkoi etuosastaan vuotamaan linja-auton kuljettajan päälle. Opas yritti virittää sadeviittaa tämän ylle, kun hän ajoi. Sitten linja-auton kuljettaja pysäytti koko auton ja kaivoi takin hartioilleen. Tässä vaiheessa itse aloin miettimään, mikä on linja-auton todellinen kunto ja ikä. Onko jarrut huollettu, kun Teiden rinteitä ajellaan..... Vastaamme tuli myös paljon ralliautoja, koska siellä oli jotkut kisatkin menossa.

Teideltä jatkoimme Puerto de la Crutziin rannalle. Opas suositteli jotain ruokapaikkaa, mutta sanoi, että jokainen voi mennä haluamaansa paikkaan. Rantakadut olivat täynnä eritasoisia ja erilaisia ruokapaikkoja. Totesin, että kannattaa mennä paikkaan, jossa on tilaa, eikä tunkea samaan paikkaan, kun kaikki muutkin isone apuvälineineen. Umpimähkää sitten menimme yhteen katuruokalaan sisään. Ruokalista oli useilla eri kielillä ja hyvin monipuolinen olisi ollut tarjonta. Ajatus kuitenkin oli, että mahdollisimman nopeasti jotain, että pääsemme jatkamaan matkaa rannalle. Valintamme oli hampurilaisannos, mikä oli huono valinta. Oli oikeastaan aika ällöttävä. Ranskalaisia, paistettu kananmuna, se sämpylä, puoliraaka jauhelihapihvi ja rasvaa tirisevää punasipulia. Itse miellän, että hampurilaiseen kuuluu jotain salaattia, tomaattia, JUUSTOA, suolakurkkua ja nämä punasipulirenkaat olisin ottanut mieluummin raakana, kuin rasvaa valuvina. Jotenkin annoksen koristeeksi olisin edes toivonut jotain kasvista. Minulla on tapana syödä aina hampurilainen paperista ja niin tein nytkin. Minusta vain ei kuulu syödä hampurilaista veitsellä ja haarukalla.

Ruokailun jälkeen pääsimme rannalle ihailemaan merimaisemaa. Aallokko oli korkea ja se löi kohisemalla yli aallonmurtajan. Näkymä ja tunnelma rannalla oli mieleen painuva. Aurinkokin vähän yritti paistaa, mutta silti oli sateen vaara niskassa.

Linja-automatka jatkui Santa Cruziin, jossa emme tulleet autosta ulos, johtuen isosta määrästä apuvälineitä, joiden lastaus ja pakkaus olisi kestänyt. Oppaan johdolla vähän kiertelimme autolla Santa Cruzin nähtävyyksiä. Saavuttaessa takaisin Los Cristianokseen aurinko paistoi kauniisti. Teimme vielä bussilla koukkauksen Las Americansin puolelle, koska osa retkeläisistä oli sieltä.  Mielestäni tämä retki oli erittäin onnistunut, vaikka opas pahoitteli sitä, että ei ihan Teiden retkeä kunnolla tehtykään. 

Kuvat Puerto de la Crutzin rannalta

Teneriffa 11.-18.11.2018

Osa 5

Leppoisaa lomailua

Torstai ja perjantai menivät ihan ilman aikatauluja, kävellen ja katsellen, sekä lepäillen. Aurinkoa sai riittävästi. Pieniä ostoksiakin tuli tehtyä, mutta koska matkassa ei ollut matkalaukkuja, oli tuliaisten määrä rajallinen.

Päiväkahvilla Mar Y Solin allasosastolla

Mar Y sol -hotelli on rakennettu kaikin puolin esteettömäksi. Hotelliin näin ollen majoittuukin pyörätuolinkäyttäjää ja vanhempaa väkeä. Se ei ole mikään perhehotelli, josta löytyy lapsille puuhanurkkauksia. Hotelli on myös yöllä rauhallinen paikka, koska päivällisen jälkeen on pientä iltaohjelmaa, jonka jälkeen alkaa hiljaisuus.

Lomaohjelmaan oli varattu puolen päivän retki torstaina jonnekin. Viikon alussa kävi selväksi, että retkikohteeksi valkoituisi retki pienellä veneellä Atlantin aalloille. Jostain syystä retkipäivä vaihtui perjantaille ja veneeseen ei mahtunut, kuin maksimissaan neljä pyörätuolia. Koska en pidä veneilystä, ilmoitin heti, ettei ko. retki kiinnosta. 

Pariskunta, joka retkellä sitten oli, kertoi päivällisellä, ettei retki ollut esteetön. Sähköpyörätuolilla ei olisi päässyt laivaan ja sinne joutui jopa ottamaan kävelyaskeleita, että sinne pääsi. Lisäksi laivalla soi musiikki ihan kamalan kovalla ja yksi henkilö oli jotenkin ikävästi kastunutkin. Takaisin hotellille satamasta ei saanut invataksia. Kaikki taksit olivat jossain lentokentällä. Olivat sitten pitkän odottelun jälkeen ahtautuneet tavallisiin takseihin, joita oli löytynyt satamasta pienen matkan päästä.
Tässä heräsi vielä kysymys, koska veneeseen piti kävellä, niin olikohan veneessä edes invavessaa? No, mikäpä minä olen tässä arvostelemaan retkeä, kun en itse ollut mukana, mutta yhtä hyvin olisin voinut lähteäkin. Koska matka oli Matka-Agenttien esteetön matka, niin olisi kuvitellut myös kaikkien retkien olevan esteettömiä.

Retkiä oli kyllä tarjolla Leron kautta jokaiselle päivälle ja nämä Leron retket ovat täysin esteettömiä. Viimeksi kävimme Loro-parkin retkellä ja La Gomeran -retkellä, joita voin kyllä suositella. Viime kerralla kun olimme, olivat retket aika loppuunvarattuja ja niille ei tahtonut olla tilaa. Nyt olin ennakoinut sen verran, että varasin Matka-Agenttien kautta Teiden-retken etukäteen ja maksoinkin sen. 

Keskiviikkona kun matkaseuralaisimme oli ollut Leron järjestämällä saari kierroksella, olikin matka suuntautunut Teidelle, koska jossain Pohjois-Teneriffalla oli satanut runsaasti. Sitten kuulin, että yksi pyörätuoli oli huonosti sidottu linja-autossa ja se oli skipannut taaksepäin. 

Torstaina eräs pariskunta kertoi meille, että ilmeisesti lauantaiksi varmaamamme Teiden-retki olisi peruttu tulevien vesisateiden myötä. Jäin vähän ilmettelemään, että jos kerran matkat on maksettu ja bussit ja oppaat varattu, että eikö sitten ole jotain korvaavaa matkaa.

Kävimme Lerosta vielä perjantaina kysymässä, että toteutuuko lauantain matka ja setä sanoi, että kaikki ok, klo kymmenen vaan linja-autoon....

Matkanjohtajammekin oli soittanut Leroon ja tätä vielä varmistellut.

No, toteutuihin se launtain retki. Ei ihan huipulle päästy sateen takia, mutta muuten sitten oli oikein kiva retki.

Auringonlaskut ovat aina yhtä upeita Los Cristianoksessa. Aurinko alkaa laskemaan joskus klo 17 jälkeen marraskuussa ja kun se lähtee laskemaan, pimeys tulee nopeasti. Auringonlaskua tuli joka ilta ihasteltua rannalta, sekä kuudennen kerroksen kattoterasilta. 

Teneriffa 11.-18.11.2018

Osa 4

Keskiviikkona ohjelmassa oli Los Cristianoksen eläintarha. 

http://monkeypark.com/en/

Jo tiistaina kävi selväksi hotellin respassa, että invatakseja ei voi, eikä tarvitse varata ennakkoon, kuten Suomessa on tapana. Taksin voi tilata respasta, kun on lähdössä. Matka Los Cristianoksen eläintarhaan ei ole pitkä ja periaatteessa se olisi ollut ihan kävelymatka, mutta mäki oli jyrkkä ja ei ollut tietoa, että onko jalkakäytävää ja miten helppo sinne on kävellen loppupeleissä mennä. Hyvä, että mentiin taksilla, koska loppumatkasta ei olisi ollut jalkakäytävää ja valtatien alittava tunnelikin oli kapea. Taksilla päästiin hyvin perille ja matka yhteen suuntaan oli alle 10 euroa.

Eläintarha ei ollut suuren suuri, mutta ihan riittävän kokoinen. Oli monenlaista apinaa, lintua, jyrsijää, matelijaa..... ja mitähän vielä. Osaan häkeistä pääsi ihan sisäänkin. Marsuhäkeissä oli miljoona marsua ja pelotti, ettei aja näiden päälle. Puusiltaa pitkin pääsi kävelemään altaan yli, jossa oli krokotiili ja kilpikonnia.

Papukaijat laitettiin istumaan olkapäille ja näistä otettiin kuva. Kuvan sai sitten lunastaa itselleen kahdeksalla eurolla, kun tuli takaisin päin. Hauskoja ja hyviä kuviahan näistä tuli. Kymmen euron sisäänpääsymaksu oli mielestäni kohtuullinen siihen nähden, mitä eläintarhalla oli tarjottavaa.

Apinankin olisi saanut olkapäälleen istumaan tai mikä lie marakatti se oli, mutta minusta se oli jo pelottava. Eläintarhan asukkeja olisi voinut myös ruokkia, jos olisi ostanut lipunmyynnin yhteydestä rasian, jossa oli näille soveltuvaa ruokaa. 

Monkey Park oli esteetön. Invavessakin olisi löytynyt, en käynyt, joten en osaa sanoa sen todellisesta toimivuudesta tai toimimattomuudesta. Kävimme neljä vuotta sitten Loro Parkissa ja tämä Monkey Park oli tasaisempi ja siten helppokulkuisempi. Sitä jäin ihmettelemään reissun aikana, että miksei tätä Monkey Parkkia mainosteta enemmän Los Cristianoksessa, vaan kaikki ovat aina menossa paljon kauemmas Loro Parkkiin? Tämä eläintarha on kuitenkin ihan kivenheiton päässä Mar Y Solista ja tosi monipuolinen kaktusistutuksineen? Mar Y Sol- hotellin aulasta ainakin löytyi Monkey Parkin esitteitä, mutta edelleen ihmetyttää, että esim. matkanjohtajamme ei itse ollut käynyt koko paikassa, vaikka itse asuukin tällä hetkellä Los Cristianoksessa. 

Etelä-Teneriffalla sijaitsee myös Jungle Park, joka olisi ollut varmaan hyvä vaihtoehto, jos emme olisi menneet Monkey Parkkiin. Viikon matkalla vain ei joka paikkaan ehdi. Samoin jää tämä Jungle Park tämän pohjois Teneriffalla sijaitsevan Loro Parkin varjoon. Kun edellisen kerran kävimme Teneriffalla Los Cristianoksessa, ei silloinkaan kukaan markkinoinut, että lähempääkin löytyisi eläintarhat, vaan kaikki höpöttivät tätä Loro Parkkia, jonne mekin sitten lähdimme. 

Takaisin Monkey Parkista pääsimme taksilla, jonka lipunmyyjä meille ystävällisesti tilasi. Taksin tulo kesti hieman, koska valtatiellä oli joku liikennekolari ja tästä lipunmyyjä kävi meille kertomassa. Taksi tuli kuitenkin nopeammin, kuin Suomessa yleensä invataksit. 

Invataksi oli matala ramppitaksi. Sinne pääsi kyllä hyvin sähkärillä, mutta koska olen pitkä ihminen ja sähköpyörätuolini oli korkea, joudin istumaan kaksin kerroin kippuralla pää vinossa. Onneksi matka ei ollut pitkä. Lisäksi menomatkalla minua ei sidottu taksiin mitenkään, tosin en kyllä itse alkanut sitä vaatimaankaan. Taksinkuljettaja ei myöskään kysynyt, että onko minulla omaa turvavyötä tuolissani, saatikka olisi mitään taksin turvavyötä minulle tarjonnut. Paluumatkalla sitten tuolini sidottiin edestä yhdellä aika ohuella remmillä. Karu tosia-asiahan on, että jos taksi jarruttaa, niin tuoli lähtee eteenpäin eli tällä logiikalla tuoli olisi pitänyt sitoa takaa. Koska yhteistä kieltä ei ollut, en alkanut sitomisia vaatimaan...............

http://monkeypark.com/en/galeria/

Teneriffa 11.-18.11.2018

Ulkoilua rannalla ja kauppakeskuksessa,  osa 3

Tiistaina sitten ulkoiltiin ihan koko rahan edestä. Rantaa kiertää kävelykatu, joka tosin on aika tukkoinenkin ihmisistä. Tämän väylän reunoilla on erilaisia ruokapaikkoja ja krääsän myyjiä. Rantakatua lompsii ja harppoo ihmisiä, jotka eivät välttämättä kulje väylän oikeaa reunaa, vaan näitä tulee välistä sikin sokin vastaan, joten itseäni vähän tungos jopa raskaalla sähkärillä liikkuen hirvitti, ettei kukaan jää alle. Vaikka kuinka yrität mennä joukon matkassa samaa vauhtia, kulkee aina osa porukasta hitaammin tai nopeammin. Lisäksi havaitsin viikon aikana, että siellä oli paljon pariskuntia, jotka ikään katsomatta kulkivat käsi kädessä ajatuksella, etteivät väistele. Täällä kotimaassahan käsikädessä kuljetaan silloin, kun ollaan vasta seurusteleva pari ja mitä pidempään ollaan oltu yhdessä, sen kauenpana toisesta kuljetaan :)

Polkupyöränkin voi vuokrata, mutta juuri tuon rantakadun tungos on äkkiä sellainen, ettei pyöräilykään ole turvallista.

Kuljimme rantakatua Las Americansin puolelle. Siellä rannalla olevaan kauppakeskukseen ja jäätelölle. Palvelu kuppilassa oli vähän pettymys, koska tarjoilija ei ollut kovin innostunut työstään. Meidän pöytään tuli ruotsalainen pariskunta ja rouvalla oli vaikeus saada tilattua yhtä smoothiee. Tarjoilija toi vain ruokalistaa rouvalle. 

Rantakadun varrella on myös esteetön Las Visitasin uimaranta. Koska en harrasta uimista, en osaa asiasta enempää kertoa, mutta tällä rannalla on apuvälineet, joiden avulla kaikilla on mahdollisuus päästä mereen uimaan. Mar Y Solin uima-altaalla on hissit ja nostimet, sekä allaspoika, joka myös mahdollistaa uimisen. 

Päivittäisiin rituaaleihimme kuului myös vedenhakumatka hotellin läheisyydessä olevaan ostoskeskukseen (Passarela Oasis Shopping Center). Marketista (Dialaprix) ostimme aurinkorasvat, hiustenpesuaineet ja juomat. Ostimme myös tuliaisiksemme paella-maustesekoitusta. Suomesta ei saa valmista paella-maustesekoitusta mistään kaupasta, paitsi Helsingin kauppatorin Espanjalaisesta kaupasta. Suomessa on kyllä vaikka millaisia eksoottisia maustesekoituksia, joilla saa mahansa sekaisin, mutta ei paellamaustetta. Tällä sekoituksella loihtii vaikka millaiseen kanapataan hyvän maun. 

Mäessä sijaitsevan kauppakeskuksen katolta avautui mahtava näköala, jota myös kävimme ihastelemassa. 

Los Cristianoksessa on vaikea eksyä, koska se sijaitsee kahden ison vuoren välissä. Jos on epävarma sijainnistaan, kannattaa aina mennä mäkeä alaspäin, kunnes tulee rantaan ja ottaa siitä sitten uusi suunta ylöspäin. 

Passarela Oasis Shopping Center, erittäin jyrkässä mäessä

Rantakatua

Uimaranta Las Visitas

Teneriffa 11.-18.11.2018

Osa 2 Suuntana Los Cristianos ja Mary Sol-hotelli

Teneriffan lentokentällä meitä oli vastassa matkanjohtaja Hanna-Maaria Tumelius Matka-Agenteilta. Kuljetus lentokentältä Los Cristianokseen sujui hissillisellä linja-autolla. Koska olimme matkasta väsyneitä, oli hyvä, että bussimatka ei ollut kovin pitkä, vain alle puolen tunnin mittainen. 

Mary Sol-hotelli oli tuttu neljän vuoden takaa edelliseltä matkaltamme. Kaikilla oli varmasti jo väsy kun pääsimme hotellille, jossa henkilökunta avusti meidät huoneisiimme sisään kirjautumisen jälkeen. 

Viimeksi meillä oli yksiö kahdelle, mutta se osoittautui liian ahtaaksi, koska apuvälineet vievät tilaa. Nyt meillä oli kaksio varattuna.Huoneessa odotti etukäteen vaaraamani sähköpyörätuoli ja vessanpytynkoroke paikalleen asennettuina. Hotellin yhteydessä toimii apuvälinevuokraamo Lero, josta saa aivan kaikkea: sähkösänkyjä, nostimia, sähkömopoja, suihkutuoleja jne.

Vuokraamani sähköpyörätuoli istui ja odotti tosiaan minua hotellihuoneessa. Ohjain oli vasemmalla, kuten olin tilannut ja vielä matkatoimiston kautta varmistanut edellisellä viikolla. Neljä vuotta aikaisemmin kun olin vuokrannut sähkärin, oli ohjain oikealla, vaikka olin varausta tehdessäni tilannut ohjaimmen vasemalle. Nyt kuiitenkin pettymys oli suuri, kun sähkärin käsinoja oli pultattu kiinni niin, että sitä ei voinut irrottaa. Minä siirryn sivusuunnassa ja siirtymiseni ei onnistu, jos käsinoja ei irtoa. Omassa sähkärissäni käsinoja nousee ylös. Sillein vähän hassu juttu, koska on paljon ihmisiä, jotka siirtyvät juuri samalla tavalla kuin minäkin, että käsinojan pitää olla irrotettava ja tässä sähkärissä se ei irronnut.

No, olimme niin väsyneitä, että ei auttanut kuin köllähtää petiin nukkumaan. Kun yritin siirtyä manuaalituolista sänkyyn, iso parisänky lähti siirtymään altani, koska se oli kevyt. Todeettiin. että nyt kannattaakin mennä nukkumaan vuodesohvalle, joka oli seinää vasten. Tämä siirtyminen onnistui sitten ihan hyvin. Jostain syystä nukuin todella huonosti. Palelin, mikä varmaan johtui jostain matkaväsymyksestä, koska kylmä siellä ei ollut. 

Aamulla heräiltiin aamupalalle, joka oli runsas. Kahvi ei ollut niin hyvää, kuin kotona. Aamuni alkoi manuaalituolissa, koska apuvälinevuokraamo aukesi vasta klo 10. Tämän jälkeen sain käyttööni sähkärin, jonka käsinoja laitettiin niin, että se lähti irti nostamalla. Kuitenkin hoksattiin, kun olin siirtynyt manuaalituolista sohvalle siirtyäkseni sähkäriin, että sähkäri on valtavan korkea. Sitten oli taas uusi ongelma, että pääsin sohvalta siihen.... mutta siitäkin selvittiin. Todettiin, että kun nukun sohvalla, pitää siihen lisätä yksi patja, jolla saadaan korkeutta, että siirtymiset jatkossa onnistuvat.

Ensimmäinen lomapäivä, eli maanantai menikin sitten toipuessa matkasta ja ihmetellessä ympäristöä. Edellisellä kerralla olimme olleet kuudennessa kerroksessa ja nyt toisessa. Mary Sol on melkoisen sokkeloinen hotelli ja sen hahmottamiseen menee hetki aikaa. Kolmen uima-altaan ympärille on rakentunut eri vuosina tämä hotelli ja käytävää ja hissiä on riittävästi eri tasoissa. Hotelli on rakennettu jyrkkään mäkeen. Ensimmäisenä päivänä piti käydä ostamassa juomavettäkin ja sitä löytyi tutusta Dialprix- kaupasta, lähistön ostoskeskuksesta. Lähikaupasta ostettiin myös pientä välipalaa lounaaksi. Jo ensimmäisenä päivänä piti päästä ihailemaan ilta-auringon laskua ennen päivällistä.  

Vuokrasimme myös kassakaapin lukon respasta. Eli kassakaappi on huoneessa, mutta sen käyttäminen maksaa hieman. Kaikesta rahastetaan. Pantti oli 20 euroa ja päivävuokra jotain euroja. Kassakaapin vuokraaminen kuitenkin kannattaa, koska seudulla on kodittomia ihmisiä, jotka voivat ujuttautua sisälle jostain parvekkeen kautta. Ei ole muutenkaan järkevää raahata koko omaisuutta mukanaan, koska huoneeseen sitä ei arvaa jättää mitään ilman kassakaappia, varsinkin jos asuu jossain alakerrassa. 

Teneriffa 11.-18.11.2018

Teneriffa 11.-18.11.2018

Osa 1 Teneriffaa kohti

Matka Tampereelta Helsingin lentokenttää kohti alkoi ensin taksilla, sitten junalla.

Taksia ei alkanut kuulumaan, kun sitä odottelimme kotiovellamme. Soitto taksikeskukseen ja tieto, että kyyti oli kadonnut ja ei kun uutta kyytiä tilalle. Onneksi junan lähtöön oli aikaa. Seuraava jännä paikka oli, että onko junat ajoissa. Onneksi olivat. Junalla matkustamisessa on aina riski, että juna jää seisomaan keskelle ei mitään ja sieltä ei pääse pois. IC:ssä oli lastenrattaita taas kerran enemmän, kuin laki sallii. Vaihto Tikkurilassa sujui hyvin lentokenttäjunaan. 

Olimme hyvissä ajoin, suunnitelman mukaan lentokentällä. Matka junalaiturilta terminaali kakkoseen tuntui tosi pitkälle. Lähtöselvitys tehtiin tiskissa, johon luovutetaan laukut. Meillä ei ollut matkassa laukkuja, vaan reppuja, koska laukkujen raahaaminen pyörätuolin kanssa on haaste. Reput otimme mukaan matkustamoon. Lähtöselvityspisteestä saimme mukaamme vielä erillisen avustajan, joka työnsi pyörätuoliani ja vei meidät turvatarkastukseen. Koska istun pyörätuolissa, minut tarkastettiin käsikopelolla pintapuolisesti. Sen jälkeen avustaja kuskasi meidät portille, josta kone lähtee. Täytyy sanoa, että valtava on Helsinki-Vantaa lentokenttä. Jos kävelle huonosti, on matkat jäätävän pitkiä, tai olet joku vanhempi ihminen, niin kävelyyn saa tosiaan varata aikaa.

Invavessakin löytyi siinä odotellessamme, jota hyödynsin, koska edessä oli yli kuuden tunnin lento, ilman että juuri voi syödä tai juoda, kun vessaan en koneessa pääse. Meitä oli monta pyörätuolia, jotka avustettiin koneeseen ensimmäisenä. Ensin omalla manuaalituolilla koneen ovelle saakka putkea pitkin. Sitten siirto koneen kapeaan siirtotuoliin ja perille penkkiin.

Lähtö oli illalla klo 17.15. Kone lähti ajallaan ja matka tuntui toodeella pitkälle. Oli pimeää ja alhaalla ei juuri mitään näkynyt. Lontoon kohdalla katselin ulos ja ihanasti näykyi öinen Lontoo. Koska selkäni on huonossa kunnossa, on minun aina vaikeaa istua koneen tuolissa. Välillä nojaan eteen päin ja välillä taaksepäin. Kylmäkin vaivasi. Pienet eväät olin tehnyt matkalle, mutta juoda en uskaltanut pissähädän pelossa mitään. Karkkia ja mandariinia..... Ikuisuudelle tuntuneen matkan jälkeen kuitenkin kone rullasi Teneriffan lentokentälle yöllä.

Teneriffan päässä oli taas vastassa lentokenttäavustajat, jotka auttoivat koneesta ulos. Oma pyörätuolikin odotti jo koneen ovella. 

vessapaperirulla

Minussa on asuu pieni askartelija. Se herää eloon silloin tällöin. Olen tallentanut tietokoneeni työpöydälle kansioon netistä ideoita, joita olen ajatellut joskus sitten toteuttaa. Siis sitten joskus, kun...

Tänään googlettelin hakusanalla vessapaperirulla askartelu ja voi, mitä ihanuuksia löysin. En viitsi tähän kopioida näitä, koska ne ovat jonkun omaisuutta.

Kun olin lapsi, vessapaperirullat kerättiin aina talteen ja niistä askarreltiin vaikka mitä. Punaista kreppipaperia ja syntyi tonttu jne. Onkohan tänä päivänä enää punaista kreppipaperia? joo, on, google kertoi, että sitä vielä on olemassa.

Nykyhitti on leikata rullasta pikkupätkiä ja liimata näitä yhteen. Näin saadaan kukkakuvioo ja näitä kun liimataan ja spray-maalataan on lopputulos upeaa upeampi.

Olen myös nähnyt komeita PÖLLÖJÄ,  jotka on askarreltu vessapaperirullasta. Ensin painetaan pää kasaan, jotta saadaan pöllölle korvat. 

Ei nykylapsia ole opetettu keräämään vanhoja vessapaperirullia. Minun lapsuudessani vanhat käärepaperit (elintarvikkeiden ympäriltä) kerättiin ja käytettiin piirustuspaperina. Tyhjät tulitikkuaskit käytettiin askartelussa. Sanomalehtien sarjakuvat väritettiin, kuten värityskirjat konsanaan. 

Mutta seuraava askarteluni joulukorttien jälkeen on joku vessapaperirulla juttu. Aika näyttää koska ja millainen.