Viiden euron eines, jossa on jouluisia elementtejä. Vähän askeettinen ja mauton, mutta mitä saa viidellä eurolla?
Perunat olisi ehkä vaihtanut perunalaatikkoon. Kinkkua oli yllättävän paljon. Kehiteltävää tässä annoksessa toki olisi ja voisi maksaa muutaman euron lisää, jos siihen saisi "jotain" lisää. Ei ehkä täytä kaikkien mahaa, mutta eipä jää hävikkiäkään.
Voi tietty lisukkeita lisätä jokainen oman makunsa mukaan. Esim. rosollia rasiasta.
Marimekon Alku-kankaasta ompelimme paidan. Punainen kuvio ja tästähän tuli sitten joulupaita. Marinapit löytyivät
https://nk-teollisuus.fi/products/pieni-ja-ohut-metallinappi
Kaunis pieni nelireikäinen metallinappi, jota sanotaan Mari-napiksi. Napin nimitys tulee Marimekon käyttämistä napeista. Tämä on todella ohut metallinappi, jota käytetään hameissa, housuissa, paitapuseroissa ja taskunappina. Käy myös piilonapitukseen. Koot 13 mm ja 15 mm. Värit matta hopea, kirkas hopea, kulta, messinki ja tumma hopea.
Meillä tuunattiin yli 20 vuotta vanhat keittiökaapin ovet. Puuosat valkoisella maalilla ja uudet vetimet. Lopputulos oli onnistuneempi, kuin osasin odottaa.
Ilmeisesti lapsuudenkodin rojua.... päätynyt turenkilaiseen huutokauppakeskukseen. Meillä oli aina joku pöytäliina tämän päällä, mutta nätti ilman pöytäliina. Tosin ei sovi joka huusholliin. Jonnekin vanhaan taloon. Kiva, että pöytä löysi uuden kodin.
Sain monen mutkan kautta kotiin vanhan länkipeilin, jonka olen saanut elokuussa 1971. Peili on tehty hevosenlängistä, jotka ovat peräisin äitini äidin lapsuudenkodista. Peilin vieressä on noin 100 vuotta vanha kuva mummostani, eli hänen kotitalostaan nämä länget. Alunperin peilissä oli vaaleanpunainen rustetti, jonka nyt korvasin punaisella.
Mummoni on kuollut jo vuonna 1967. Anna Sofia Hellsten, os. Ylösmäki synt. 1899.
Lounaspakkasuositus Tampereella kesäaikaan. On toki avoinna ympäri vuoden, mutta kesällä varmasti parhaimmillaan.
Ennen koronaa olimme viimeksi Tuurissa. Heinäkuisena sadepäivänä sitten oli retki Matrocksin bussilla (Viitapalvelut) Tuuriin ja jotenkin mukaan tuli eksyttyä. Aika kultaa muistot, sanotaan.... Tuurissa oli ihan järkyttävästi ihmisiä. Kassalle jonotimme tavarapuodin puolella 40 minuuttia. Ruokapuolelle emme lähteneet enää jonottamaan. Ruokapaikat ihan täynnä. Ensimme menimme yhteen, sitten steak houseen, mutta tajusimme, että siellä menisi loppupäivä odotellessa. Päädyimme jonottamaan pitsapaikkaan, jossa itse kasattiin lautaselle eväät.
Lapsia oli liikaa, mikä lie ilmainen Miljoona Tivoli sinne näitä houkuttelee. Nykyisin Särkänniemet ja Linnanmäet rahastavat rannekkeillaan. Meteliä ja menoa riitti.
Kaiken kaikkiaan rankka päivä Tuurissa. Ehkä Tuurissa on joku henkilökuntapula, kun kassojakaan ei tarpeeksi ollut. Miksi pitäisi jonottaa 40 min? Saman tavaran saa helpommalla jostain Ideaparkistakin. Mitään kovin erikoista emme edes ostaneet.
Pihalla olisi ollut iso kuplahalli, Muoti Outlet. Emme menneet sinne, koska vettä satoi ja varmaan olisi saanut taas jonottaa....
Matka Mäkelän hissillisellä bussilla lähdimme maanantaina 19.6.2023 kohti Tallinnaa Lahdesjärven ABC -asemalta. Sitä ennen oli ollut jännää, kun kotitalon hissi oli rikki. Koneen huollosta tuli kuitenkin korjaaja, joka ajoi hissin ylös ja alas ja minäkin pääsin ulos kodistani.
Siitä sitten Länsi Terminaaliin ja kohti Tallinna Mega Starilla. Se on hyvä huomioida, että Tallinnan päässä on hissit lukossa ja pitää varata saattopalvelut, että pääsee hisseillä pois laivasta.
Majoituimme Hotelli Hestia Europaan. Invahuone oli, mutta yksi kriittinen tukikahva seinän puolelta vessasta puuttui minun tarpeisiini nähden. Pytty oli noin 1 cm matalammalla kuin pyörätuolin istuin. Sängyt olivat super korkeat ja varmaan matalasta manuaalituolista tosi haasteelliset saavuttaa itsenäisesti.
Hotellihuone oli ihanan viileä, kun koko matkamme ajan oli paahtava helle ulkona. Aamiainen kuului majoitukseen ja se oli ihan normi aamiainen, josta varmaan jokainen löysi jotain mieleistään.
Ensimmäisenä iltana suuntasimme Viru-keskukseen. Amarillossa söimme, mutta hampurilaiset olivat vähän pettymys. Hinta-laatusuhde ei ollut kohdillaan. Seinäjoen Amarillossa oli vuosi sitten paljon parempi palvelu ja hampurilaiset. Virukeskuksen alakerran laadukkaasta ruokakaupasta ostimme evästä ja teimme löytöjä.
Matka Virukeskuksen ja satamassa olevan hotellimme välillä oli haasteellinen, koska Tallinnassa on menossa isot tietyömaat.
Illalla vielä hengailimme sataman alueella ja tutuistuimme hotellin vieressä olevaan Nautica-kauppakeskukseen.
Ensimmäisenä kokonaisena päivänä menimme muun retkiseureen kanssa bussilla. Ensin oli vuorossa SuperAlko.
SuperAlkon jälkeen kiertelimme tietyömaita pitkän aikaa, että pääsimme suht läheiseen isoon kauppakeskukseen, jonka tien toisella puolen olevassa rakennuksessa oli iso maailmanpyöräkin.
Kauppakeskuksessa tuskailimme kalliin hampurilaisen kanssa ja teimme eläinkaupasta ostoksia.
Mukava oli kuitenkin retkeillä bussilla Tallinnassa. Erikoista siellä on se, että voi olla ikivanha talo ja vieressä iso uusi pilvenpiirtäjä. Voi olla röttelö ja sitten heti joku tosi kallis pytinki.
Ilma oli kuin etelän lomalla olisi ollut.
Postiivinen kokemus oli hotellin viereinen kauppakeskus Nautica. Söimme yläkerrassa thai-ruokaa ja nyt oli hinta ja laatu kohdillaan.
Sataman alue oli muuttunut sitten viime käyntimme. Sinne rakennetaan paljon uutta. Näytti, että Sadamarketin kulmalle olisi tulossa ratikkakiskotkin.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Tilattu saattaja satamassa meidät aamusella saattoi ohi lukittujen hissien laivan tulopaikkaan. Olimme käytännössä ensimmäiset, kun laiva tuli, jotka pääsivät sisään, heti kun laivasta tulleet ihmiset olivat poistuneet juoksujalkaa.
Tervetuloa luonnonkauniiseen Kemiönsaareen. Tämä meren ympäröimä, historiallinen kulttuuriympäristö on vierailun arvoinen vuoden ympäri. Kemiönsaari on 3 000 saaresta ja luodosta koostuva luonnonkaunis saaristokunta, joka sijaitsee Turun ja Helsingin välissä, Salon eteläpuolella. Kemiönsaari on portti maailman kauniimpaan saaristoon. Ainutlaatuinen luonto ja monipuolinen kulttuuri houkuttelevat alueelle runsaasti matkailijoita.
Matkaan voi liittyä: - Klo 7.30 Koivistonkylän Prismalta TAI - Klo 7.45 Keskustorilta Vanhan kirkon edestä
Kahvittelemme suositussa Salon Kuiron kahvilassa aamukympin aikaan. Suomen Opasliiton auktorisoima opas Marjatta Grenman liittyy seuraamme kahvilassa ja on mukanamme iltaan asti.
Kahvitauon jälkeen ajamme Kemiön kirkolle noin kolmisen varttia. Opas kertoo meille kirkon historiasta ja käymme tohtori Amos Andersonin haudalla. Matka jatkuu Kemiönsaaren eteläkärkeen, jonne ajamme vajaan tunnin. Lounaan nautimme Kasnäs Paviljongin seisovasta pöydästä klo 13. Ravintola sijaitsee aivan vierassataman rannassa. Lounaan jälkeen on mahdollisuus tutustua sataman puoteihin mm. Taalintehtaan Kultatehtaan myymälään tai tehdä ostoksia Kasnäsin kaupassa. Pysähdyksen kesto on n. 1,5 tuntia. Seuraava kohteemme on Söderlångvikin kartano, joka on ollut myös tohtori Amos Andersonin kesäkoti. Siellä on tunnin opastus. Nautimme iltapäiväkahvin Café Söderlångvikissä neljän jälkeen iltapäivällä. Seuraavaksi on kiertoajelu Taalintehtaalla vanhassa ruukkimiljöössä. Opastettu käynti Taalintehtaan Ruukinmuseossa. Tutustumiskohteina myös työläisasunnot, masuunin pienoismalli ja näyttelyhalli sekä museokauppa Butkan. Iltakuuden aikaan jätämme Taalintehtaan alueen taaksemme. Paluumatkalla pidämme lyhyen pysähdyksen Auran ABC:llä. Saavumme takaisin Tampereelle n. klo 21.30.
Kuvapläjäys retkeltä:
.jpg)
.jpg)
