Alpakkalankaa Lankamaailmasta. On kuulemma lämmintä, mutta ei kestävää. Voi tehdä unisukat, mutta kestävät vain nukkumista, ei kävelyä. Teen säärystimet ensi talveksi. Jalat aina palelee...
Sähköpyörätuolini etulaakeri oli irti, korjattiin. Tuoli on vasta vuoden vanha. Naksui kun käänsi eturenkaan ääriympäri. Ei saatu ensimmäisellä kerralla kuntoon, vein toisenkin kerran korjaamolle. Toivottavasti nyt kestää.
Kuvassa tätini mies Turusen Onni (vas.) ja minulle tuntematon (voipi olla joku Aholan Väinö) mies.
Ovat pukeutuneet naisten vaatteisiin. Vitsit olivat tuohon aikaan vähän lapsellisia. Kuva otettu ehkäpä Kalvolan suunnalla. Kuva oli alunperin mustavalkoinen, mutta väritin sen jälkeen päin.
.jpg)
Kuvassa on leikkimökkini, joka oli lapsuudenkotini pihassa. Mökki oli alun perin serkkujeni pihalla Pihlajakadulla, josta se sitten siirtyi minulle perinnöksi. Aikaa kuvaa se, että mökki on nikerretty pula-aikana ja esim. katon huopa on kaikenmaailman palasista tehty. Mökki oli valkoinen, mutta itse keksin kerran maalata tuohon sivuun punaisen laudan.
Mökin vieressä on "roju" eli tuollainen penkin tapainen, josta kuitenkin puuttuu istuin osa. Siis leikkimökkiin tarkoitettu huonekalu. Jälkikäteen mietin, että tuo roju taisi olla joku aikansa huonekalu, joka oikeasti olisi pitänyt pelastaa ja entisöidä.
Kuvassa olen vuotta nuoremman serkkuni kanssa. Puutarhassa on myös oikealla levitetty pahvia maahan. Tämän ideana oli ilmeisesti se, että kura ei tarttunut kengänpohjiin. Serkulla ja minulla hurjat ilmeet. Kuva oli alun perin mustavalkoinen, mutta tekoäly muuttanut sen väreihin.
Ruutikellarintien leikkimökki
.jpg)
Leikkimökki on lasten leikkipaikaksi tarkoitettu pieni kotia muistuttava rakennus. Leikkimökit ovat aikuisten lapsia varten suunnittelemia ja rakentamia pienoistaloja; omia majojaan lapset ovat rakentaneet kautta aikojen. Leikkimökkiä voidaan pitää aikuisten huvimajan vastineena.[1]
Ensimmäiseksi leikkimökkejä alettiin rakentaa kartanoiden lapsille. Rikkaiden leikkimökit olivat usein arkkitehtien suunnittelemia, ja ne noudattelivat oman tyylikautensa ihanteita. Tällaisia leikkimökkejä ovat esimerkiksi Mannerheim-suvun lapsille rakennettu mökki Louhisaaren kartanossa ja Toivonojan kartanon uusrenessanssityylinen mökki. Leikkimökin malli vakiintui 1930-luvulla: mökit valmistettiin kovalevystä tai laudasta, niissä oli yksi pieni huone, ovi päädyssä ja kuisti oven edessä. Ikkunoita oli yksi tai kaksi. Kaikkiin kansankerroksiin leikkimökkikulttuuri levisi vasta 1940-luvulla, ja sotien jälkeen mökit tulivat erityisen suosituiksi. Leikkimökkien tehdasmainen valmistus alkoi 1920-luvulla. Mökkien ulkoasu yhtenäistyi niiden yleistyessä.[1]
Lehdissä leikkimökkejä koskevia valmistusohjeita alettiin julkaista 1930-luvulla. Esimerkiksi Kotiliesi aloitti mökkejä koskevan sarjan vuonna 1937 ja palkkasi mökkien suunnittelijoiksi nimekkäitäkin arkkitehteja, kuten Elsi Borgin ja Kaija Sirenin. Vaikka mökkejä suunniteltiin erityisesti tyttöjä silmällä pitäen, vuonna 1961 lehdessä esiteltiin sopivat leikkimökkimallit molempia sukupuolia varten.[1]
Leikkimökki voitiin sisustaa muiden rakennusten tavoin. Leikkimökkejä varten tarkoitettuja pieniä huonekaluja alettiin myydä Helsingissä ja Turussa jo 1800-luvun lopulla. Muun muassa Högfors, Arabia ja Kupittaan Savi valmistivat jo varhain lapsille tarkoitettuja leikkiuuneja ja astioita.[1]
Sähköpyörätuolini kaipasi huoltoa ja lisäksi vasen eturengas naksui, kun pyörähti ympäri.
Hervannasta pääsee Tursonkadulle Kalevaan todella helposti ratikalla. Jäin uintikeskuksen pysäkillä pois ja tämä Tursonkadun huoto olikin ihan siinä kodilla. Vanha rakennus, mutta remontoitu Pirhan käyttöön. Samasta paikasta saa kaikenlaista isoa ja pientä apuvälinettä ja vielä huollon kera. Yläkerrassa näkyi olevan joku jalkahoitola.
Aulasta otin huollon numerolappusen ja sitten siirrettiin toiseen tuoliin ja odottamaan odotusaulaan. Ilokseni tuolia oli huoltamassa myös ihan tuttu korjaaja.
Tuolia huollettiin ja vasemman eturenkaan naksumisen syyksi paljastui irrallaan oleva pystylaakeri.
Nyt kuitenkin pitää mennä uudestaan, koska tämä naksuminen on toistunut tässä pyhien (pääsiäinen) aikaan. Lieneekö jotain säädon/kirstys tai liian kireällä tarvetta. Nyt en soittele Pirhan numeroihin, koska mielestäni työ on vielä hieman kesken.... Toisaalta ilkeä mennä sinne vinkumaan, mutta menen nyt, Vika ei ole kovin selkeä ja ei aina heti esiinny. Kuitenkin jos nyt en mene, se vaivaa ja jos ensi kuussa pääsisi matkalle, niin ei sitten matkalla leviäisi totaalisesti.
Pääsiäispöydässä itse tehtyä mango-rahkatorttua. Arabian tuokio-sarjaa, joskin vähän jouluinen kuviointi.
Olipas tänä vuonna vaikea saada sähköpyörätuolille ihan huotoa.
Maaliskuun puolivälissä vietettiin sähköpyörätuolini yksi-vuotis syntymäpäivää. Mittariin oli kertynyt noin 1000 km. Kitinää ja nititää ja jotain hämminkä etupyörässä. Epäilykseni, että liittyisi laakeriin.
Otin yhteyttä TAYSsin apuvälineyksikköön sähköpostilla. Kun viikkoon ei kuulunut mitään, laitoin uuden viestin, jossa kerroin ja viikko sitten ottaneeni yhteyttä. Sain kyllä heti pahoittelevan soiton ja minulle sanottiin, että laitetaan huoltopyyntö Tursonkadun apuväline paikkaan, josta soitetaan.....
Näihin Pirhan numeroihin voi soittaa, mutta vastassa on robotti, joka käskee painamaan sitä, tota ja tätä ja sitten kerrotaan, että joskus soitetaan takaisin, viimeistään seuraavana arkipäivänä (jos soitetaan).
Kului taas viikko ja kun ei mitään kuulunut, laitoin uutta viestiä, että kukkuluuruu, kun ei kuulu.
Torstaina 26.3. iltapäivällä sain toisen tärkeän puhelun ja samaan aikaan yrittikin joku 03-alkuinen pirhan numero soittaa. Kun sain tämän toisen puhelun loppuun, yritin soittaa takaisin, mutta robotti jutteli niitä näitä, että painele numeroita. En toki ollut varma mitä asia koski, koska minulla oli hammashoitola-varattuna ja yleensä he senkin äkkiä peruvat ja siirtävät.
Sain kuintekin torstaina tekstiviestin, että soittoni on tallennettu ja seuraavana arkipäivänä soitetaan.
Perjantaina ei soittoa kuulunut. Ei kuulunut maanantainakaan. Viikonloppuna olin jälleen laittanut sähköpostia, nyt useisiin pirhan osoitteisiin.
Maanantaina osastosihteeri vastasi sähköpostiin, että vie viestiä eteenpäin...
Eilen laitoin eli ma iltana sähköpostia, ettei ole soitettu.
Tänä aamuna soitin taas jonnekin 03-alkuiseen huollon numeroon ja robotti lupasi, että soitetellaan takaisin päin.
Soitto tuli sitten tänään (tiistaina) aamupäivällä!
Jessssssssss
Kas tässä Jukka Sirenin postaama kuva fb.ryhmään vanhaa Kalevaa. Kaihari Center. Kuvasta tunnistan jäähallin ja sen perusteella osaan sijoittaa tämän Kalevan Prisman parkkipaikan tienoille. Tuolla tien toisella puolen on kuulemma Motelli Jäähovi.
Sammonkadun loppupäässä on uusia kerrostaloja. Voi hyvänen aika, miten maisema on kymmenen vuoden aikana muuttunut. Piti ihan google mapsin vanhoilla kuvilla katsoa, mitä siellä on ennen ollut.
Muutin Tampereelle yli 10 vuotta sitten ja en kyllä muista mitään sen ajan maisemista, vaikka tasan tarkkaan olen varmasti tuollakin jo silloin liikkunut.
Nyt minulla on kyläpaikka Sammonkatu 68 ja muistaakseni tämä talo on rakennettu 2017.
Entisen TPO:n keskusrakennuksen paikalle suunnitellaan asuinkerrostaloa.
Tämmöisestä Kalevan Lastentalosta olen nähnyt jonkun filminpätkän.
Lastentalo rakennettiin, kun suuret ikäluokat olivat pieniä.
Tätäpä tutkin....
https://www.tampere.fi/sites/default/files/2022-11/8576_rakennushistoriaselvitys.pdf
KALEVAN LASTENTALON SUUNNITELMA VUONNA 1951 Kalevan lastentalolle tarvittiin pikaisesti tontti Kalevasta vuonna 1951 ja kaupunki kaavoitti Ilmarinkadun varrella sijainneiden punatilisten kerrostalon jatkeena olevan puistoalueen tulevalle päiväkodille. Tontin pohjoispuoli rajoittui Väinölänkatuun, eteläosa Ilmarinkatuun ja länsipuolella oli Petsamonkatu. Kalevan lastentalon suunnitelmat tilattiin arkkitehti Tapani Niroselta.
Kalevan lastentalo oli Suomen suurin lastentalo, kun se luovutettiin Tampereen kaupungin sosiaalilautakunnalle 30.9.1953. Rakennuksen kuutiotilavuus oli 12 700 m3 ja se maksoi irtaimistoineen 140 miljoonaa markkaa.
Vuodet vierivät:
Kalevan lastentalona tunnetussa rakennuksessa on toiminut päiväkoti sekä myöhemmin myös asuntola ja sosiaaliasema. Kuva: Marko Melto / Yle
Mitä Lastentalolle kuuluu tänään? Homepöksä?
Tampereen kaupunki myy tarjousten perusteella entisenä Kalevan lastentalona tunnetun rakennuksen tontteineen osoitteessa Petsamonkatu 9, 33500 Tampere. Alkuperäisen rakennuksen on suunnitellut Tapani Nironen ja sen rakennusvuosi on 1953. Rakennuksen bruttoala on 3 707 b-m2 kerrosala on 3 257 k-m2. Rakennus on toiminut päiväkotina ja myöhemmin osin myös mm. asuntolana ja sosiaaliasemana. Rakennus on ollut tyhjillään vuodesta 2017.
Rakennus on suojeltu kaavamerkinnällä sr-33. Rakennusta ei saa purkaa.
-----------
Tampereen kaupunki pitää rakennuksen myynnissä ainakin kevään ajan.
Aamulehti
------
https://www.tampere.fi/sites/default/files/2022-11/8576_rakennushistoriaselvityksen_taydennys_p.pdf
-------------
Niin, kuka ostaa täysin saneerattavan 80-vuotta vanhan talon? Ja mihin käyttöön? Ehkä voisi saneerata asuntoja. Rakennushistoriaselvityksen mukaan talo näyttää todella huonokuntoiselle ja siitä ei juuri mitään ole jäljellä. Rappukäytävät todella kuluneita. Hieno on Outi Leppäsen alkuperäinen maalaus.
Viime vuonna tutustuin netin kautta Ratinan historiaan ja kehitykseen. Ratikka alkoi kulkemaan Hervannasta Ratinaan.
Olen asunut Tampereen Hervannassa 10 vuotta ja tunnen Hervantaa, mutta tänä vuonna ajattelin laajentaa tietoani Kalevan -kaupunginosaan. Serkkuni muutti Kalevaan viime syksynä ja sieltä löytyy kyläpaikka. Kun tässä nyt joka vuosi tonkii jotain tiettyä kaupunginosaa, niin tutustuu Hervannan ulkopuolisiinkin alueisiin.
Mitä entuudestaan tulee Kalevasta mieleen, niin Kalevan Prismassa olen usein käynyt. Sitten tulee mieleen Kalevankankaan hautausmaa, pikatalot ja pitkä kiinanmuuriksi kutsuttu kerrostalo.
Olen myös ymmärtänyt, että Kaleva oli pitkään suhteellisen rakentamatonta peltoa.
fasebookistakin löytyy ryhmä, Kaleva ennen ja nykyisin.
Kalevantien pikataloja Kalevanrinteen kaupunginosassa. Kuva: Kanninen, Tampereen museoiden kuva-arkisto.
Kalevanrinnettä alettiin asemakaavoittaa ja rakentaa sotien jälkeen. Vuosina 1945-46 nousivat täyskunnalliset ns. pikatalot Kalevantien varteen asuntopulaa helpottamaan. Puisia pikataloja oli kaksi kymmenen talon ryhmää, joissa jokaisessa oli 12 hellahuonetta. Asukasmäärä kohosi 800:aan. Yhdessä hellahuoneessa asui näin ollen keskimäärin 3,3 asukasta. Pikataloja on kutsuttu "Etu-" ja "Taka-Intiaksi". Asuntopulan hellitettyä ne jäivät sosiaaliasunnoiksi, joita alettiin purkaa vasta 1970-luvulla, viimeinen vuonna 1995.
https://webpages.tuni.fi/koskivoimaa/kaupunki/1940-60/XIX.html
Kello on hädin tuskin seitsemän aamulla, mutta Annika Vihriälä odottaa Maunulankadulla jo reppuineen koulukyytiä Tampereelle. Hetken kuluttua tyttö on kavunnut tottuneesti taksin takapenkille ja matka kohti ruotsinkielistä Svenska samskolania voi alkaa.
– Ei taksikyyti päivästä hirveän raskasta tee. Teen matkan aikana yleensä läksyjä. Paluumatkalla otan joskus päikkärit autossa, Annika naurahtaa.
14-vuotiaan Annikan lisäksi neljä muutakin hämeenlinnalaista nuorta matkustaa päivittäin Tampereelle saadakseen ruotsinkielistä opetusta. Hämeenlinnassa he eivät voi käydä koulua omalla äidinkielellään peruskoulun kuudennen luokan jälkeen.
Tammikuussa näiden viiden yläkouluoppilaan taksikyydit Tampereelle maksoivat kaupungille 16 422 euroa. Summa voi vaihdella kuukaudessa muutamalla tuhannella eurolla.
– Moni ei halua tulla ruotsinkieliselle luokalle ollenkaan, kun tietävät, että pitäisi alkaa kulkea yläkoulussa Tampereella, jos haluaa jatkaa vielä ruotsinkielisessä opetuksessa. Heidän takiaan toivoisin, että opetus alkaisi myös Hämeenlinnassa, Annika sanoo.
Vaikka ruotsinkielinen opetus alkoikin Hämeenlinnassa 400 vuotta sitten, ei ruotsinkielinen koulupolku ole vieläkään toteutunut kaupungissa. Ruotsinkielisiä on Hämeenlinnassa lähes 300 ja koululaisia heistä 63.
Hämeenlinnalaisen Tavastsvenskarin puheenjohtaja Petteri Kaleva suhtautuu tilanteeseen varovaisen myönteisesti. Neuvotteluja on käyty jo pitkään ruotsinkielisen koulupolun saamisesta ulottumaan myös yläkoulun 7.-9. luokkaan Hämeenlinnassa.
– Lahteen saatiin luotua koulupolku, miksei siis myös Hämeenlinnaan. Nyt tarvitaan määrätietoista toimintaa asian hyväksi. Siinä kaupungin tuki olisi ratkaisevan tärkeä. Päiväkodissa on ruotsinkielisiä lapsia 40-50 ja se näyttää hyvältä tulevaisuutta silmälläpitäen, Kaleva korostaa.
Paluumatkalla otan joskus päikkäritkin autossa.
Annika Vihriälä
Ruotsinkielisen opetuksen piti alkaa yläkoulussa jo viime vuonna Hämeenlinnan yhteiskoulussa (Hyk), mutta asiaa lykättiin jatkoselvityksiä varten. Toukokuussa jatkoselvitys tulee Sivistyksen ja hyvinvoinnin lautakunnan (Sihyn) päätettäväksi.
– Lopullinen päätös tulisi tehdä marraskuun budjettivaltuustossa, jotta pääsisimme asiassa eteenpäin, Sihyn puheenjohtaja Helena Lehkonen (kok) sanoo.
Seminaarin koulun ruotsinkielisessä opetuksessa on mukana tällä hetkellä 15 lasta. Ensimmäisellä luokalla oppilaita on viisi, mutta muilla luokilla kullakin vain kaksi oppilasta. Kaikki oppilaat ovat käyneet ennen koulua myös ruotsinkielisen päiväkodin Jappebo dagisin.
Pienet ryhmät tarkoittavat sitä, ettei Hämeenlinnassa saada aloitettua syksyllä uutta yläkoulun laajennettua ruotsinkielistä opetusta.
Jos oppilaita olisi viisi, saisi yläkoulussa ruotsinkielistä opetusta sentään 7-8 tuntia viikossa, 4-6. luokkien opettaja Anna-Maria Fahlgren-Piekkari sanoo.
Kuudennen luokan jälkeen on ruotsinkielisessä opetuksessa olevalla hämeenlinnalaisella tällä hetkellä kaksi vaihtoehtoa: joko siirtyä suomenkieliseen opetukseen tai aloittaa koulunkäynti Tampereella Svenska samskolanissa, jossa on ruotsinkielinen peruskoulu ja lukio.
Seminaarin koulussa ruotsinkielisellä luokalla on kaksi opettajaa.
– Moni siirtyy ruotsinkielisestä opetuksesta suomenkieliseen, sillä he pelkäävät, että matkustaminen Tampereelle tulisi liian raskaaksi, Fahlgren-Piekkari huomauttaa.
Seminaarin koulun kuudesluokkalainen Eliel Soininen tietää jo nyt, että hän tulee jatkamaan koulunkäyntiä Tampereella. Vuotta nuorempi Venny Randelin seuraa Elielin esimerkkiä. Molemmilla on täysin suomenkielinen koti, mutta vanhemmat halusivat panostaa lastensa kielitaitoon.
– Olemme käyneet jo tutustumassa kouluun ja se tuntuu tosi kivalta paikalta. Menen Tampereelle mielelläni, Eliel Soininen sanoo.
Tällä hetkellä ruotsinkielistä opetusta annetaan Seminaarin koulussa kuudenteen luokkaan asti. Opetusta on yritetty saada laajennettua yläkouluun jo pitkään siinä kuitenkaan onnistumatta.
Kaleva korostaa oman kielen ja kulttuurin merkitystä ihmiselle. Hän itse on ruotsinkielisestä kodista, mutta kävi koulunsa suomenkielisessä koulussa.
– Hämeenlinnassa on oltu huolissaan siitä, kuinka täällä riittää ruotsinkielisiä, jos koulupolku saadaan kuntoon. Se ei ole kuitenkaan ongelma, sillä esimerkiksi Lahteen on muuttanut paljon kaksikielisiä perheitä opetuksen perässä, Kaleva kertoo.
Vaihtoehtojakin toki on. Ruotsinkielisen koulupolun korvaajaksi on Hämeenlinnassa esitetty esimerkiksi kielirikasteisen koulun perustamista.
– Ei se kyllä voisi koulupolkua korvata. Se voisi olla lisävaihtoehto, sillä silloin opetuksessa käytettäisiin enemmän ruotsinkieltä kuin tavallisesti, Kaleva pohtii.
Oikaisu 2.2.2026 kello 14.50: Hämeenlinnasta kuljetetaan taksikyydillä kahdeksan sijaan viisi yläkoululaista Tampereelle ruotsinkieliseen kouluun. Yhden oppilaan kuljetus ei maksa 6000 euroa kuukaudessa, kuten jutussa aiemmin virheellisesti mainittiin. Tammikuussa näiden viiden koululaisen kuljetuslasku oli 16 422 euroa. Lasku voi vaihdella kuukaudessa.
Nereditsky. Nereditskyj
Harvinainen nimi. Se oli isäni, äidin, äidin isän nimi. Hän toimi pappina Viipurissa 1800-luvulla. En hänestä juuri mitään tiedä. Omistan hopeisen rasian, joka on tämän papin peruja.
On kuitenkin mielenkiintoista googlettaa, mitä jostain esi-isästä netistä löytyy.
Lehdissä 1904 :
Kuollut. Viime viikolla kuoli täällä sotarovasti W Nereditsky lähes 80 vuoden vanhana. Iloisen, herttaisen ja avuliaan luonsa kautta hän oli hän useita vuosikymmeniä ollessansa täällä sotapappina voittanut niin venäläisten kuin suomalaistenxxxxxx. Toissa päivänä haudattiin vainaja suurilla juhlamenoilla Sorvalin kalmistoon häntä varten muurattuun hautaan.Ilmeisimmin Nereditsky on kotoisin Novgorodista. Esi-isä oli kuollut lehtiartikkeleiden mukaan lähes 80-vuoden iässä 1904 eli voisin kuvitella hänen syntyneen 1825. En tiedä, oliko isäni mummo hänen ainoa lapsensa. Isän mummo oli syntynyt muistaakseni 1867. Näin ollen esi-isä Nereditsky olisi ollut 42 vuotias, kun isäni mummo syntyi Viipurissa. Nereditskyn vaimon nimeä ei missään näy. Vuodelta 1904 Viipurin osoitekalenterissa mainitaan, että leski olisi asunut Neitsytniemessä Matinkadulla.
--------------------------------------------------------------------
Kansalliskirjaston digiaineistosta löysin tällä Nereditsky-nimellä myös Viipurissa jonkun itsemurhan tehneen. Voiko olla sukulainen? Veli tai poika? Sitä tarina ei kerro. Tämä itsemurhan tehnyt henkilö on jättänyt jälkeensä kirjeen, jossa kertoo itsemurhan syyksi rahahuolet. Hän on kuitenkin sotia sotinut henkilö, joten lieneekö sitten sotatraumat taustalla? Monen tekijän summa. Mielenkiintoiseksi kuitenkin tämän tekee, että itsenmurhan tehneen henkilön seurassa on Samsonov-niminen ylioppilas. Mummoni sisko sattui olemaan naimisissa Samsonov tai Samsonoff nimisen miehen kanssa. Sattumaa vai onko kyseessä sitten juuri tämä sama Samsonov? Ei kait näitä samannimisiä nyt niin montaa voinut Viipurissa olla?! Artikkeli Forssan -lehdestä vuodelta 1922.
Miksi penkinpainajaiset aina järjestetään kovilla pakkasilla. Kiva perinne, mutta eikö olisi järkevää siirtää sitä keväälle?
Sampolassa eilen kävimme ompelemassa. Samalla näimme upeita vanhojentanssi mekkoja. Oli nuoria miehiä, joilla oli frakit ja lenkkarit jalassa. Voi aikoja, voi tapoja!
Lehdissä nuoriso valittanut, kun kaikilla ei ole varaa upeisiin vanhojentanssimekkoihin. Frakit voi aina vuokrata ja mekot ostaa vanhoina tai ommella itse. Tämä on nykyajan ilmiö, että pitäisi olla kalliit kamppeet.
Sampolassa tosiaan käymme kirjaston koneella ompelemassa. Seuraava projekti olisi farkkukassi, ostoskassi. Netistä löytyy vinkkejä kassin suhteen. Ajatuksena hyödyntää vanhoja farkkua, jotka ovat jääneet pieniksi. Kaapista löytyy marimekon unikkokankaan tilkkuja, joista voisi ottaa kukan. Jotain tämän suuntaista olen ajatellut:
Ystävänpäivät lähestyvät. Viron kukkakaupasta saisi nyt Pärnusta ihanat kukka-asetelmat. Voi kun näitä saisi täältä meiltäpäinkin.
Pärnu Turu lillepoes ootavad sind imeilusad magavad roosid!Etsitkö täydellistä ystävänpäivälahjaa?
