lauantai 30. toukokuuta 2026

vuosisadan räkätauti

 Iski sitten Viron matkan jälkeen kunnon virus.

Soitin jonnekin  pirhan numeroon, kun alkoi happi loppumaan.

Jaarittelin viime viikonloppuna jonkun kanssa tovin ja tämä sanoi, että soita kolmen tunnin päästä uudelleen...

En soittanut, kun nukuin koko päivän.

Sitten maanantaita soiten kiireelliseen numeroon pirhaan, saadakseni lääkärin ajan.

Jaarittelin taas pitkän tovin oireistani jonkun kanssa, joka lähti välillä kysymään kolleegalta ja jaaritteli minun jaaritukset tälle.

Sain ajan

Menin ja jaarittelin sairaanhoitajalle pitkät pätkät....

Tuli mieleen, että miksi samat tarinat moneen kertaan

Sairaanhoitaja otti verinäytteen, happisaturaation, mittasi kuumeen...

Sitten lääkäriin ja taas jaarittelin samat höpinät.

Sain pillerit ja pallerot, hyvää hoitoa, mutta ei sairaana jaksa moneen kertaan samaa höpinää.

Miten tätä ei ole pystytty hoitamaan niin, että höpinän tarve minimoituisi.

Kaksi viikkoa tuskaa takana, räkä lentää ja yskittää. Keuhkot rohisee.

Väsynyt ja voimaton, mutta jotenkin valoa alkaa olemaan tunnelin päässä.

Kova oli tauti.

keskiviikko 20. toukokuuta 2026

Asiakaspalaute Tallink-Siljalle

 Ajatuksia laivan avustuspalveluista: Liikun isolla sähköpyörätuolilla (150 kg + minä 100 kg =250 kg).

Kävin tässä matkatoimiston järjestämällä Pärnun matkalla (linja-autossa hissi). Matkatoimisto on aina minulle tilannut saattajapalvelut mennen tullen. 
Minulla on mukana matkaseuralainen, joka maksaa matkastaan normaalin laivalipun hinnan. Hän ei toimi palkattuna henkilökohtaisena avustajana, eikä ole omaishoitaja. Hän ei ole siis mitenkään velvollinen minua avustamaan, eikä ole vastuussa, jos sähköpyörätuoli kaatuu vaikkapa taaksepäin tai ajan jonkun varpaille.

Kun lähdimme Helsingistä, minut saattoi laivaan erittäin kohtelias, sosiaalinen ja mukava nuorimies. Hän vielä erikseen sanoi, että tulee katsomaan, että pääsen laivan oviaukosta turvallisesti sisään. Terminaalissa tämä nuorimies raivasi minulle tilaa, kulki edessäni ja pyysi ihmisiä varomaan, kun sähköpyörätuoli tulee. Laivan oviaukon kohdalla on erittäin korkea ramppi ylös ja alas. On hyvä, että joku on takana ja valppaana tukemaan. 

Kun palasimme Tallinnan päästä.... Menimme tuttuun tapaan hyvissä ajoin terminaaliin ja painoin puhelinta, kerroin kuka olen ja toivoin saattajaa. Laiva ei ollut vielä tullut ja meitä oli ennekin viety putkia pitkin ennen laivan tuloa jo valmiiksi, ettemme ole ahtaassa putkessa kun kaikki muutkin juoksevat laivaa kohti. 
Sieltä tuli sellainen virolaisen oloinen ukkeli, joka alkoi tivaamaan, että kun on sähköpyörätuoli, niin mitä varten olen tilannut avustuspalvelun? Jooo, no ihan muiden kanssamatkustajien turvallisuuden vuoksi ehkä. Kun 250 kg vyöryy eteenpäin, niin toiseksi kävelevä jää, jos tekee jonkun kiilaavaan sivuliikeen. Ihmisillä on muuten tapana tehdä äkkinäisiä sivukiilauksia näissä jonoissa ja vaikka olen yli 20 vuotta sähköpyörätuolia ajanut, pelottaa aina kiilaajien puolesta. Jonossa hiipii hitaat, lapset ja vanhukset, matkalaukut ja sitten joku toinen rynnii siksakkia kiilaillen puolijuoksua. 
Virolainen ukkeli ei siis halunnut avustaa.
Hän kuitenkin seuraili meitä potkulautansa kanssa.... jostain kaukaa....
Kun menin kakkoskeroksessa leimaamaan pääsykorttiani, hän jostain singahti, kun en löytänyt tarpeeksi leveää porttia. Ei ukkelille tullut mieleen, että käteni eivät ehkä nouse/toimi niin, että saisin sen kortin leimattua. Helsingin päässä nuorimies leimasi korttini ja päästi minut leveän pleksiportin läpi. Sähköpyörätuolin saa, jos kädet eivät toimi niin hyvin, että pystyisi kelaamaan. Minulla eivät kädet nouse, eivätkä ojennu. 
Jos henkilöllä joka ajaa sähköpyörätuolia, on joku hahmotushäiriö, niin hän voi mennä vaikka väärään laivaan..... toki ukkeli tarkkaili kauempaa. 
Hahmotushäiriöinen ihminen voi "kadota" moneen kertaan matkalla laivaan ja pahimmassa tapauksessa laiva ehtii lähteä :)

No, näin ukkelin vielä sitten hisseillä siellä jossain putkessä potkulautansa kanssa, kun sompailin kieli keskellä suuta ihmisvilinän mukana. Kukaan ei onneksi hypännyt eteen. Siinä tosiaan on iso riski, että joku kiilaa eteen.
Ukkelia en enää nähnyt laivan kapealla suuaukolla, sanoin matkaseuralaiselleni, jonka toisessa kädessä oli iso ikean ostoskassi, että katsoo takaa, että tukee.
Hyvin kuitenkin selvisimme ilman ukkelia, mutta tämä jätti ilmaan paljon kysymyksiä, että miten voi olla näin erilainen palvelu eri satamissa?

En nyt mieltäni pahoittanut, ehkä enemmän heräsi näitä kysymyksiä ja sitten jopa nyt tuo ukkeli sähköpotkulautansa kanssa jopa huvittaa. Mistä hänelle maksetaan?
-----------

Kiitos palautteestanne koskien avustuspalvelua D-terminaalissa.
Pahoittelemme vilpittömästi, että avustuspalvelu ei paluumatkallanne vastannut odotuksianne. On todella tärkeää, että kaikki liikkumisapua tarvitsevat matkustajat saavat tasavertaista, kunnioittavaa ja ennakoivaa palvelua koko matkan ajan. Kuvauksenne perusteella Helsingin päässä palvelu toimi esimerkillisesti, mutta Tallinnan puolella tilanne ei valitettavasti vastannut lainkaan samaa tasoa. Ymmärrämme hyvin, kuinka turvattomalta ja epämiellyttävältä tällainen voi tuntua- erityisesti sähköpyörätuolilla liikuttaessa.
Avustuspalvelun tarkoitus on juuri varmistaa turvallinen ja sujuva liikkuminen satamassa ja laivaan siirryttäessä , riippumatta siitä, onko mukana matkaseuralainen.
Kuvaamasi tilanne, jossa tukea ei annettu pyydetyllä tavalla, ei ole hyväksyttävää. On myös täysin ymmärrettävää, että palvelukokemusten suuri ero eri satamien välillä herättää kysymyksiä. Tavoitteemme on tarjota yhdenmukaista, turvallista ja kunnioittavaa palvelua jokaisessa satamassa, ja kuvaamanne tilanne osoittaa selvästi, että tässä on parantamisen varaa.
Olemme erityisen pahoillamme siitä, että avuntarpeenne kyseenalaistettiin ja että jouduit käytännössä selviytymään tilanteista ilman asianmukaista tukea. Vaikka hienoa kuulla, että selvisitte lopulta turvallisesti, tällaisen ei pitäisi jäädä matkustajan omalle vastuulle.
Välitän palautteenne eteenpäin asianomaiselle vastuuhenkilölle. Toivomme, että saamme jatkossa tarjota teille selvästi tasaisemman ja turvallisemman matkakokemuksen.

Hyvää kevään jatkoa!

Ystävällisin terveisin
Kristel
Asiakassuhteet
-
Tallink Silja Oy

tiistai 19. toukokuuta 2026

Pärnussa 14.-16.5.2026

 Matka Mäkelän hissillisellä linja-autolla lähdimme torstaina aamupäivästä Lahdesjärven ABC-asemalta. 


Laivalla MegaStar meren yli Tallinnaan ja siitä kohti Pärnua. Matkalla oli isot tietyömaat, jotka viivästyttivät matkan tekoa.

Meidän piti olla Hestia Strand hotellilla noin kuuden aikaan, mutta tietöiden ja kuskin pienen eksymisen jälkeen olimme noin puolisen tuntia myöhässä aikataulusta. Ilma oli aurinkoinen ja lämmin.

Meille oli varattu huone 115 eli invatuba/perhehuone, josta maksoimme ylimääräistä. Kuten edellisenäkin vuotena, meille annettiin ensin väärä huone. Invahuoneella käsittäävät huoneen, joka on lähinnä hissiä, jonne ei olisi pitkä matka kävellä. Tämä huone ei kuitenkaan sovellu minulle, koska en mahdu vessan ovesta sisään.

Heti kun saimme huoneen, lähdimme käymään läheisessä Ranna Selverissä hakemassa juotavaa ja iltapalaa. Olimme ottaneet kotoa mukaan 10 karjalanpiirakkaa ja näiden päälle hankimme leikkelettä. 

Pienestä kaupausta löytyi kiva laatikko, jossa oli kinkkua, kinkkurullaa munakkaalla, munanpuolikasta. Nämä sopivat hyvin karjalanpiirakan kaveriksi. 

Perjantaina vuokrasimme heti aamupalan jälkeen polkupyörän hotellin respasta. Edullista, olisiko ollut jotain 11-12 euroa päivä. Sitten tietysti rannalle. Pärnun hiekkaranta on todella upea, ihan kuin jossain "etelässä". Nyt rannalle oli tullut iso rakennustyömaa eli siihen nousee uusi hotelli. 




Ulkoilua, ulkoilua ja ulkoilua. 
Ongelmana on esteetön hyvä ruokapaikka. Söimme samassa paikassa ostoskeskuksessa, kuin viime vuonna, mutta pitza ei ollut mitenkään hyvää. Nälkä lähti.
Lisäksi hotellin aulassa myytävät kakunpalat olivat kutistuneet sitten viime vuoden. 

Pärnussa on paljon uusia hienoja taloja, mutta vieressä voi olla todella huonokuntoisia vanhoja rakennuksia. Isot vastakohdat.
Neuvostoaikaisia kerrostaloja
Punainen torni vanhassa kaupungissa

Vesitorni


Uuden hotellin työmaan vieressä Neuvostoliiton aikainen näkötorni. Kunnostetaanko vai puretaanko?

Pärnu on siitä kiva, että se on sopivan kokoinen. Kun vuokraa polkupyörän, pääsee näppärästi paikasta toiseen. Mekin liikuimme 10 km päivän aikana. Maasto on tasaista, ei mitään ylämäkiä. Pärnusta löytää aina jotain uutta. Tämä oli meidän kolmas kertamme. Ensimmäisellä kerralla kävimme mm. Tallinan porteilla ja matelijanäyttelyssä. Toisella kerralla satoi, kävimme aamusta kun ei satanut hotellin lähellä Pernovan luontomuseossa. Nyt kävimme turistikadulla ja punaisessa tornissa. Tosin näihin kolmeen kertaan sisältyy paljon muutakin, mitä tässä en nyt luettele.

Pari päivää kotiutumisen jälkeen, sain ihan kunnon räkätaudin. Ilmeisesti laivalla on joku pöpö ollut ja ilmastoinnit ja muut ovat tehneet tehtävänsä. Mutta kyllä se taas tästä....


maanantai 11. toukokuuta 2026

puk

 Olipas tympeä aamu.

Heräsin, join aamukahvit.

Silmät täynnä rähmää, piti avata puhelin.

Pyysi jotain koodia. Näpyttelin, virhe, kaksi yritystä jäljellä....

laitoin tietokoneen avauskoodin, jälleen väärä, laitoin pankin koodin... väärä

Halusi puk koodin.

Sitä ei ollut siinä muovikortissa, josta sim. kortti on irroitettu.

Kello tulee yhdeksän tunnin päästä, pitää soittaa Telialle

Vieläkö tästä pitää lähteä telian myymälään?

keskiviikko 22. huhtikuuta 2026

Alpakkalanka ja etulaakeri

 Alpakkalankaa Lankamaailmasta. On kuulemma lämmintä, mutta ei kestävää. Voi tehdä unisukat, mutta kestävät vain nukkumista, ei kävelyä. Teen säärystimet ensi talveksi. Jalat aina palelee...

Sähköpyörätuolini etulaakeri oli irti, korjattiin. Tuoli on vasta vuoden vanha. Naksui kun käänsi eturenkaan ääriympäri. Ei saatu ensimmäisellä kerralla kuntoon, vein toisenkin kerran korjaamolle. Toivottavasti nyt kestää. 

keskiviikko 8. huhtikuuta 2026

Kuvamuisto noin 1950-luvulta

 Kuvassa tätini mies Turusen Onni (vas.) ja minulle tuntematon (voipi olla joku Aholan Väinö) mies.

Ovat pukeutuneet naisten vaatteisiin. Vitsit olivat tuohon aikaan vähän lapsellisia. Kuva otettu ehkäpä Kalvolan suunnalla. Kuva oli alunperin mustavalkoinen, mutta väritin sen jälkeen päin.




maanantai 6. huhtikuuta 2026

Kuvamuisto noin 1970-vuodelta

 Kuvassa on leikkimökkini, joka oli lapsuudenkotini pihassa. Mökki oli alun perin serkkujeni pihalla Pihlajakadulla, josta se sitten siirtyi minulle perinnöksi. Aikaa kuvaa se, että mökki on nikerretty pula-aikana ja esim. katon huopa on kaikenmaailman palasista tehty. Mökki oli valkoinen, mutta itse keksin kerran maalata tuohon sivuun punaisen laudan. 

Mökin vieressä on "roju" eli tuollainen penkin tapainen, josta kuitenkin puuttuu istuin osa. Siis leikkimökkiin tarkoitettu huonekalu. Jälkikäteen mietin, että tuo roju taisi olla joku aikansa huonekalu, joka oikeasti olisi pitänyt pelastaa ja entisöidä. 

Kuvassa olen vuotta nuoremman serkkuni kanssa. Puutarhassa on myös oikealla levitetty pahvia maahan. Tämän ideana oli ilmeisesti se, että kura ei tarttunut kengänpohjiin. Serkulla ja minulla hurjat ilmeet. Kuva oli alun perin mustavalkoinen, mutta tekoäly muuttanut sen väreihin. 

Ruutikellarintien leikkimökki

Leikkimökkien historiaa: Wikipedian kertomaa:

Leikkimökki on lasten leikkipaikaksi tarkoitettu pieni kotia muistuttava rakennus. Leikkimökit ovat aikuisten lapsia varten suunnittelemia ja rakentamia pienoistaloja; omia majojaan lapset ovat rakentaneet kautta aikojen. Leikkimökkiä voidaan pitää aikuisten huvimajan vastineena.[1]

Ensimmäiseksi leikkimökkejä alettiin rakentaa kartanoiden lapsille. Rikkaiden leikkimökit olivat usein arkkitehtien suunnittelemia, ja ne noudattelivat oman tyylikautensa ihanteita. Tällaisia leikkimökkejä ovat esimerkiksi Mannerheim-suvun lapsille rakennettu mökki Louhisaaren kartanossa ja Toivonojan kartanon uusrenessanssityylinen mökki. Leikkimökin malli vakiintui 1930-luvulla: mökit valmistettiin kovalevystä tai laudasta, niissä oli yksi pieni huone, ovi päädyssä ja kuisti oven edessä. Ikkunoita oli yksi tai kaksi. Kaikkiin kansankerroksiin leikkimökkikulttuuri levisi vasta 1940-luvulla, ja sotien jälkeen mökit tulivat erityisen suosituiksi. Leikkimökkien tehdasmainen valmistus alkoi 1920-luvulla. Mökkien ulkoasu yhtenäistyi niiden yleistyessä.[1]

Lehdissä leikkimökkejä koskevia valmistusohjeita alettiin julkaista 1930-luvulla. Esimerkiksi Kotiliesi aloitti mökkejä koskevan sarjan vuonna 1937 ja palkkasi mökkien suunnittelijoiksi nimekkäitäkin arkkitehteja, kuten Elsi Borgin ja Kaija Sirenin. Vaikka mökkejä suunniteltiin erityisesti tyttöjä silmällä pitäen, vuonna 1961 lehdessä esiteltiin sopivat leikkimökkimallit molempia sukupuolia varten.[1]

Leikkimökki voitiin sisustaa muiden rakennusten tavoin. Leikkimökkejä varten tarkoitettuja pieniä huonekaluja alettiin myydä Helsingissä ja Turussa jo 1800-luvun lopulla. Muun muassa HögforsArabia ja Kupittaan Savi valmistivat jo varhain lapsille tarkoitettuja leikkiuuneja ja astioita.[1]

Tursonkatu 4, Pirhan apuvälinehuolto

 Sähköpyörätuolini kaipasi huoltoa ja lisäksi vasen eturengas naksui, kun pyörähti ympäri.

Hervannasta pääsee Tursonkadulle Kalevaan todella helposti ratikalla. Jäin uintikeskuksen pysäkillä pois ja tämä Tursonkadun huoto olikin ihan siinä kodilla. Vanha rakennus, mutta remontoitu Pirhan käyttöön. Samasta paikasta saa kaikenlaista isoa ja pientä apuvälinettä ja vielä huollon kera. Yläkerrassa näkyi olevan joku jalkahoitola. 

Aulasta otin huollon numerolappusen ja sitten siirrettiin toiseen tuoliin ja odottamaan odotusaulaan. Ilokseni tuolia oli huoltamassa myös ihan tuttu korjaaja. 

Tuolia huollettiin ja vasemman eturenkaan naksumisen syyksi paljastui irrallaan oleva pystylaakeri.

Nyt kuitenkin pitää mennä uudestaan, koska tämä naksuminen on toistunut tässä pyhien (pääsiäinen) aikaan. Lieneekö jotain säädon/kirstys tai liian kireällä tarvetta. Nyt en soittele Pirhan numeroihin, koska mielestäni työ on vielä hieman kesken.... Toisaalta ilkeä mennä sinne vinkumaan, mutta menen nyt, Vika ei ole kovin selkeä ja ei aina heti esiinny. Kuitenkin jos nyt en mene, se vaivaa ja jos ensi kuussa pääsisi matkalle, niin ei sitten matkalla leviäisi totaalisesti.

Pääsiäispöydässä itse tehtyä mango-rahkatorttua. Arabian tuokio-sarjaa, joskin vähän jouluinen kuviointi. 

tiistai 31. maaliskuuta 2026

Pirha

 Olipas tänä vuonna vaikea saada sähköpyörätuolille ihan huotoa.

Maaliskuun puolivälissä vietettiin sähköpyörätuolini yksi-vuotis syntymäpäivää. Mittariin oli kertynyt noin 1000 km. Kitinää ja nititää ja jotain hämminkä etupyörässä. Epäilykseni, että liittyisi laakeriin. 

Otin yhteyttä TAYSsin apuvälineyksikköön sähköpostilla. Kun viikkoon ei kuulunut mitään, laitoin uuden viestin, jossa kerroin ja viikko sitten ottaneeni yhteyttä. Sain kyllä heti pahoittelevan soiton ja minulle sanottiin, että laitetaan huoltopyyntö Tursonkadun apuväline paikkaan, josta soitetaan.....

Näihin Pirhan numeroihin voi soittaa, mutta vastassa on robotti, joka käskee painamaan sitä, tota ja tätä ja sitten kerrotaan, että joskus soitetaan takaisin, viimeistään seuraavana arkipäivänä (jos soitetaan).

Kului taas viikko ja kun ei mitään kuulunut, laitoin uutta viestiä, että kukkuluuruu, kun ei kuulu.

Torstaina 26.3. iltapäivällä sain toisen tärkeän puhelun ja samaan aikaan yrittikin joku 03-alkuinen pirhan numero soittaa. Kun sain tämän toisen puhelun loppuun, yritin soittaa takaisin, mutta robotti jutteli niitä näitä, että painele numeroita. En toki ollut varma mitä asia koski, koska minulla oli hammashoitola-varattuna ja yleensä he senkin äkkiä peruvat ja siirtävät.

Sain kuintekin torstaina tekstiviestin, että soittoni on tallennettu ja seuraavana arkipäivänä soitetaan.

Perjantaina ei soittoa kuulunut. Ei kuulunut maanantainakaan. Viikonloppuna olin jälleen laittanut sähköpostia, nyt useisiin pirhan osoitteisiin.

Maanantaina osastosihteeri vastasi sähköpostiin, että vie viestiä eteenpäin...

Eilen laitoin eli ma iltana sähköpostia, ettei ole soitettu.

Tänä aamuna soitin taas jonnekin 03-alkuiseen huollon numeroon ja robotti lupasi, että soitetellaan takaisin päin.

Soitto tuli sitten tänään (tiistaina) aamupäivällä!

Jessssssssss

sunnuntai 22. maaliskuuta 2026

Vanhaa Kalevaaa

 Kas tässä Jukka Sirenin postaama kuva fb.ryhmään vanhaa Kalevaa. Kaihari Center. Kuvasta tunnistan jäähallin ja sen perusteella osaan sijoittaa tämän Kalevan Prisman parkkipaikan tienoille. Tuolla tien toisella puolen on kuulemma Motelli Jäähovi. 




















Motorest Jäähovi

lauantai 14. maaliskuuta 2026

Sammonkatu 68, Kaleva

 Sammonkadun loppupäässä on uusia kerrostaloja. Voi hyvänen aika, miten maisema on kymmenen vuoden aikana muuttunut. Piti ihan google mapsin vanhoilla kuvilla katsoa, mitä siellä on ennen ollut.

Muutin Tampereelle yli 10 vuotta sitten ja en kyllä muista mitään sen ajan maisemista, vaikka tasan tarkkaan olen varmasti tuollakin jo silloin liikkunut. 

Nyt minulla on kyläpaikka Sammonkatu 68 ja muistaakseni tämä talo on rakennettu 2017.

Vuonna 2009













ja tämä on tilanne nyt


tiistai 3. maaliskuuta 2026

Entinen TPO:n rakennus halutaan purkaa Tampereen Kalevassa

 Entisen TPO:n keskusrakennuksen paikalle suunnitellaan asuinkerrostaloa.

Kuvan on julkaissut Jukka Siren, fb-ryhmä kaleva ennen ja nyt.
tpo:n puhelinkeskus -68

Tämä on rakennettu 1956.


maanantai 23. helmikuuta 2026

Kalevan lastentalo

 Tämmöisestä Kalevan Lastentalosta olen nähnyt jonkun filminpätkän. 

Lastentalo rakennettiin, kun suuret ikäluokat olivat pieniä.

Tätäpä tutkin....

https://www.tampere.fi/sites/default/files/2022-11/8576_rakennushistoriaselvitys.pdf


Kalevan Lastentalo vuorelta noin -60..kuva Jussi Kangas..

Kalevan lastentalo on kaupungin lastentaloista suurin (1960). Siinä
toimii lastenseimen ja tarhan ohella myös
Tampereen lastentarhaseminaari.
Rakennus valmistui 1953, suunnittelija
arkkitehti Tapani Nironen
Kuva E.M.Staf kirjasta Tampere

Postikortti, leimattu 28.8.1963, kuvaaja tuntematon. On varmaankin kuvattu jostain Ilmarinkatu 32:n ikkunasta suunnilleen pohjoiseen päin.

KALEVAN LASTENTALON SUUNNITELMA VUONNA 1951 Kalevan lastentalolle tarvittiin pikaisesti tontti Kalevasta vuonna 1951 ja kaupunki kaavoitti Ilmarinkadun varrella sijainneiden punatilisten kerrostalon jatkeena olevan puistoalueen tulevalle päiväkodille. Tontin pohjoispuoli rajoittui Väinölänkatuun, eteläosa Ilmarinkatuun ja länsipuolella oli Petsamonkatu. Kalevan lastentalon suunnitelmat tilattiin arkkitehti Tapani Niroselta.

Kalevan lastentalo oli Suomen suurin lastentalo, kun se luovutettiin Tampereen kaupungin sosiaalilautakunnalle 30.9.1953. Rakennuksen kuutiotilavuus oli 12 700 m3 ja se maksoi irtaimistoineen 140 miljoonaa markkaa.

Vuodet vierivät:

Kalevan lastentalona tunnetussa rakennuksessa on toiminut päiväkoti sekä myöhemmin myös asuntola ja sosiaaliasema. Kuva: Marko Melto / Yle

Mitä Lastentalolle kuuluu tänään? Homepöksä?

Tampereen kaupunki myy tarjousten perusteella entisenä Kalevan lastentalona tunnetun rakennuksen tontteineen osoitteessa Petsamonkatu 9, 33500 Tampere. Alkuperäisen rakennuksen on suunnitellut Tapani Nironen ja sen rakennusvuosi on 1953. Rakennuksen bruttoala on 3 707 b-m2 kerrosala on 3 257 k-m2. Rakennus on toiminut päiväkotina ja myöhemmin osin myös mm. asuntolana ja sosiaaliasemana. Rakennus on ollut tyhjillään vuodesta 2017.

Rakennus on suojeltu kaavamerkinnällä sr-33. Rakennusta ei saa purkaa.

-----------

Kalevan lastentalon myyntiyritys epäonnistui – ”Vähän ihmettelin, ettei yhtään tarjousta tullut”

Tampereen kaupunki pitää rakennuksen myynnissä ainakin kevään ajan.

Aamulehti

------

https://www.tampere.fi/sites/default/files/2022-11/8576_rakennushistoriaselvityksen_taydennys_p.pdf

-------------

Niin, kuka ostaa täysin saneerattavan 80-vuotta vanhan talon? Ja mihin käyttöön? Ehkä voisi saneerata asuntoja. Rakennushistoriaselvityksen mukaan talo näyttää todella huonokuntoiselle ja siitä ei juuri mitään ole jäljellä. Rappukäytävät todella kuluneita. Hieno on Outi Leppäsen alkuperäinen maalaus. 

sunnuntai 22. helmikuuta 2026

Kalevan kaupunginosa

 Viime vuonna tutustuin netin kautta Ratinan historiaan ja kehitykseen. Ratikka alkoi kulkemaan Hervannasta Ratinaan. 

Olen asunut Tampereen Hervannassa 10 vuotta ja tunnen Hervantaa, mutta tänä vuonna ajattelin laajentaa tietoani Kalevan -kaupunginosaan. Serkkuni muutti Kalevaan viime syksynä ja sieltä löytyy kyläpaikka. Kun tässä nyt joka vuosi tonkii jotain tiettyä kaupunginosaa, niin tutustuu Hervannan ulkopuolisiinkin alueisiin. 

Mitä entuudestaan tulee Kalevasta mieleen, niin Kalevan Prismassa olen usein käynyt. Sitten tulee mieleen Kalevankankaan hautausmaa, pikatalot ja pitkä kiinanmuuriksi kutsuttu kerrostalo. 

Olen myös ymmärtänyt, että Kaleva oli pitkään suhteellisen rakentamatonta peltoa. 

fasebookistakin löytyy ryhmä, Kaleva ennen ja nykyisin.

Kalevantien pikataloja Kalevanrinteen kaupunginosassa. Kuva: Kanninen, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

 Kalevanrinnettä alettiin asemakaavoittaa ja rakentaa sotien jälkeen. Vuosina 1945-46 nousivat täyskunnalliset ns. pikatalot Kalevantien varteen asuntopulaa helpottamaan. Puisia pikataloja oli kaksi kymmenen talon ryhmää, joissa jokaisessa oli 12 hellahuonetta. Asukasmäärä kohosi 800:aan. Yhdessä hellahuoneessa asui näin ollen keskimäärin 3,3 asukasta. Pikataloja on kutsuttu "Etu-" ja "Taka-Intiaksi". Asuntopulan hellitettyä ne jäivät sosiaaliasunnoiksi, joita alettiin purkaa vasta 1970-luvulla, viimeinen vuonna 1995.

https://webpages.tuni.fi/koskivoimaa/kaupunki/1940-60/XIX.html

keskiviikko 11. helmikuuta 2026

Koulukyyti Tampereelle taksilla

Näin Hämeenlinnassa! Taksi tuo ja taksi vie. Ruotsinkielistä opetusta, hitto vie! 

Melkoinen taksilasku. Yläasteikäinen kyllä matkustaisi linja-autolla tai junalla. Onko pakko käyttää taksia? Yhdistelykyyti taksilla vai meneeko jokainen omallaan. Jos tämä neljätoistavuotis lähtee vasta klo 7 tamperetta kohti, niin ei liene kimppakyyti. :)
Melkoinen vitsi tai sitten vaan Hämeenlinnassa on paljon rahaa!

 Annika Vihriälä käy yläkoulua taksilla Tampereella – 
https://www.hameensanomat.fi/paikalliset/9173700
Hämeen Sanomat

 | Päivitetty 

Ruotsinkielinen koulupolku ei ole vieläkään toteutunut Hämeenlinnassa
14-vuotiaan Annikan lisäksi neljä muutakin hämeenlinnalaista nuorta matkustaa päivittäin Tampereelle saadakseen ruotsinkielistä opetusta.

Kello on hädin tuskin seitsemän aamulla, mutta Annika Vihriälä odottaa Maunulankadulla jo reppuineen koulukyytiä Tampereelle. Hetken kuluttua tyttö on kavunnut tottuneesti taksin takapenkille ja matka kohti ruotsinkielistä Svenska samskolania voi alkaa.

– Ei taksikyyti päivästä hirveän raskasta tee. Teen matkan aikana yleensä läksyjä. Paluumatkalla otan joskus päikkärit autossa, Annika naurahtaa.

14-vuotiaan Annikan lisäksi neljä muutakin hämeenlinnalaista nuorta matkustaa päivittäin Tampereelle saadakseen ruotsinkielistä opetusta. Hämeenlinnassa he eivät voi käydä koulua omalla äidinkielellään peruskoulun kuudennen luokan jälkeen.

Tammikuussa näiden viiden yläkouluoppilaan taksikyydit Tampereelle maksoivat kaupungille 16 422 euroa. Summa voi vaihdella kuukaudessa muutamalla tuhannella eurolla.

– Moni ei halua tulla ruotsinkieliselle luokalle ollenkaan, kun tietävät, että pitäisi alkaa kulkea yläkoulussa Tampereella, jos haluaa jatkaa vielä ruotsinkielisessä opetuksessa. Heidän takiaan toivoisin, että opetus alkaisi myös Hämeenlinnassa, Annika sanoo.

Ruotsinkielistä opetusta satoja vuosia

Vaikka ruotsinkielinen opetus alkoikin Hämeenlinnassa 400 vuotta sitten, ei ruotsinkielinen koulupolku ole vieläkään toteutunut kaupungissa. Ruotsinkielisiä on Hämeenlinnassa lähes 300 ja koululaisia heistä 63.

Hämeenlinnalaisen Tavastsvenskarin puheenjohtaja Petteri Kaleva suhtautuu tilanteeseen varovaisen myönteisesti. Neuvotteluja on käyty jo pitkään ruotsinkielisen koulupolun saamisesta ulottumaan myös yläkoulun 7.-9. luokkaan Hämeenlinnassa.

– Lahteen saatiin luotua koulupolku, miksei siis myös Hämeenlinnaan. Nyt tarvitaan määrätietoista toimintaa asian hyväksi. Siinä kaupungin tuki olisi ratkaisevan tärkeä. Päiväkodissa on ruotsinkielisiä lapsia 40-50 ja se näyttää hyvältä tulevaisuutta silmälläpitäen, Kaleva korostaa.

Paluumatkalla otan joskus päikkäritkin autossa.

Annika Vihriälä

Ruotsinkielisen opetuksen piti alkaa yläkoulussa jo viime vuonna Hämeenlinnan yhteiskoulussa (Hyk), mutta asiaa lykättiin jatkoselvityksiä varten. Toukokuussa jatkoselvitys tulee Sivistyksen ja hyvinvoinnin lautakunnan (Sihyn) päätettäväksi.

– Lopullinen päätös tulisi tehdä marraskuun budjettivaltuustossa, jotta pääsisimme asiassa eteenpäin, Sihyn puheenjohtaja Helena Lehkonen (kok) sanoo.

15 oppilasta Seminaarin koulussa

Seminaarin koulun ruotsinkielisessä opetuksessa on mukana tällä hetkellä 15 lasta. Ensimmäisellä luokalla oppilaita on viisi, mutta muilla luokilla kullakin vain kaksi oppilasta. Kaikki oppilaat ovat käyneet ennen koulua myös ruotsinkielisen päiväkodin Jappebo dagisin.

Pienet ryhmät tarkoittavat sitä, ettei Hämeenlinnassa saada aloitettua syksyllä uutta yläkoulun laajennettua ruotsinkielistä opetusta.


Venny Randelin ja Eliel Soininen lähtevät mielellään Tampereelle jatkamaan koulunkäyntiä. Pekka Rautiainen

 Jos oppilaita olisi viisi, saisi yläkoulussa ruotsinkielistä opetusta sentään 7-8 tuntia viikossa, 4-6. luokkien opettaja Anna-Maria Fahlgren-Piekkari sanoo.

Kuudennen luokan jälkeen on ruotsinkielisessä opetuksessa olevalla hämeenlinnalaisella tällä hetkellä kaksi vaihtoehtoa: joko siirtyä suomenkieliseen opetukseen tai aloittaa koulunkäynti Tampereella Svenska samskolanissa, jossa on ruotsinkielinen peruskoulu ja lukio.

Seminaarin koulussa ruotsinkielisellä luokalla on kaksi opettajaa.

– Moni siirtyy ruotsinkielisestä opetuksesta suomenkieliseen, sillä he pelkäävät, että matkustaminen Tampereelle tulisi liian raskaaksi, Fahlgren-Piekkari huomauttaa.

Seminaarin koulun kuudesluokkalainen Eliel Soininen tietää jo nyt, että hän tulee jatkamaan koulunkäyntiä Tampereella. Vuotta nuorempi Venny Randelin seuraa Elielin esimerkkiä. Molemmilla on täysin suomenkielinen koti, mutta vanhemmat halusivat panostaa lastensa kielitaitoon.

– Olemme käyneet jo tutustumassa kouluun ja se tuntuu tosi kivalta paikalta. Menen Tampereelle mielelläni, Eliel Soininen sanoo.

Oma kieli on tärkeää

Tällä hetkellä ruotsinkielistä opetusta annetaan Seminaarin koulussa kuudenteen luokkaan asti. Opetusta on yritetty saada laajennettua yläkouluun jo pitkään siinä kuitenkaan onnistumatta.

Kaleva korostaa oman kielen ja kulttuurin merkitystä ihmiselle. Hän itse on ruotsinkielisestä kodista, mutta kävi koulunsa suomenkielisessä koulussa.

– Hämeenlinnassa on oltu huolissaan siitä, kuinka täällä riittää ruotsinkielisiä, jos koulupolku saadaan kuntoon. Se ei ole kuitenkaan ongelma, sillä esimerkiksi Lahteen on muuttanut paljon kaksikielisiä perheitä opetuksen perässä, Kaleva kertoo.

Vaihtoehtojakin toki on. Ruotsinkielisen koulupolun korvaajaksi on Hämeenlinnassa esitetty esimerkiksi kielirikasteisen koulun perustamista.

– Ei se kyllä voisi koulupolkua korvata. Se voisi olla lisävaihtoehto, sillä silloin opetuksessa käytettäisiin enemmän ruotsinkieltä kuin tavallisesti, Kaleva pohtii.

Oikaisu 2.2.2026 kello 14.50: Hämeenlinnasta kuljetetaan taksikyydillä kahdeksan sijaan viisi yläkoululaista Tampereelle ruotsinkieliseen kouluun. Yhden oppilaan kuljetus ei maksa 6000 euroa kuukaudessa, kuten jutussa aiemmin virheellisesti mainittiin. Tammikuussa näiden viiden koululaisen kuljetuslasku oli 16 422 euroa. Lasku voi vaihdella kuukaudessa.


sunnuntai 8. helmikuuta 2026

Isä Vasili Nereditsky

 Nereditsky. Nereditskyj

Harvinainen nimi. Se oli isäni, äidin, äidin isän nimi. Hän toimi pappina Viipurissa 1800-luvulla. En hänestä juuri mitään tiedä. Omistan hopeisen rasian, joka on tämän papin peruja. 

On kuitenkin mielenkiintoista googlettaa, mitä jostain esi-isästä netistä löytyy. 

Lehdissä 1904 :

Kuollut. Viime viikolla kuoli täällä sotarovasti W Nereditsky lähes 80 vuoden vanhana. Iloisen, herttaisen ja avuliaan luonsa kautta hän oli hän useita vuosikymmeniä ollessansa täällä sotapappina voittanut niin venäläisten kuin suomalaistenxxxxxx. Toissa päivänä haudattiin vainaja suurilla juhlamenoilla Sorvalin kalmistoon häntä varten muurattuun hautaan. 

Ilmeisimmin Nereditsky on kotoisin Novgorodista. Esi-isä oli kuollut lehtiartikkeleiden mukaan lähes 80-vuoden iässä 1904 eli voisin kuvitella hänen syntyneen 1825. En tiedä, oliko isäni mummo hänen ainoa lapsensa. Isän mummo oli syntynyt muistaakseni 1867. Näin ollen esi-isä Nereditsky olisi ollut 42 vuotias, kun isäni mummo syntyi Viipurissa. Nereditskyn vaimon nimeä ei missään näy. Vuodelta 1904 Viipurin osoitekalenterissa mainitaan, että leski olisi asunut Neitsytniemessä Matinkadulla. 


Netistä kopioitua tietoa: Nougorod:
"a ennen kotiinlähtöä suosittelen myös poikkeamaan Nereditsan joen varrella sijaitsevaan Vapahtajan kylään. Siellä, lähes avoimella pellolla, Nereditsan kukkulalla seisoo Vapahtajamme kirkastumisen kirkko, jonka rakennutti 1100-luvulla ruhtinas Jaroslav Viisas kahden poikansa kuoltua. Nereditskin luostarista on jäljellä enää pieni rakennus. Ennen toista maailmansotaa luostarissa oli vielä alkuperäisiä seinämaalauksia, ja nyt kirkko on restauroinnin alla.

--------------------------------------------------------------------

Kansalliskirjaston digiaineistosta löysin tällä Nereditsky-nimellä myös Viipurissa jonkun itsemurhan tehneen. Voiko olla sukulainen? Veli tai poika? Sitä tarina ei kerro. Tämä itsemurhan tehnyt henkilö on jättänyt jälkeensä kirjeen, jossa kertoo itsemurhan syyksi rahahuolet. Hän on kuitenkin sotia sotinut henkilö, joten lieneekö sitten sotatraumat taustalla? Monen tekijän summa. Mielenkiintoiseksi kuitenkin tämän tekee, että itsenmurhan tehneen henkilön seurassa on Samsonov-niminen ylioppilas. Mummoni sisko sattui olemaan naimisissa Samsonov tai Samsonoff nimisen miehen kanssa. Sattumaa vai onko kyseessä sitten juuri tämä sama Samsonov? Ei kait näitä samannimisiä nyt niin montaa voinut Viipurissa olla?! Artikkeli Forssan -lehdestä vuodelta 1922.




lauantai 7. helmikuuta 2026

pakkasia pidellyt

 Miksi penkinpainajaiset aina järjestetään kovilla pakkasilla. Kiva perinne, mutta eikö olisi järkevää siirtää sitä keväälle?

Sampolassa eilen kävimme ompelemassa. Samalla näimme upeita vanhojentanssi mekkoja. Oli nuoria miehiä, joilla oli frakit ja lenkkarit jalassa. Voi aikoja, voi tapoja!

Lehdissä nuoriso valittanut, kun kaikilla ei ole varaa upeisiin vanhojentanssimekkoihin. Frakit voi aina vuokrata ja mekot ostaa vanhoina tai ommella itse. Tämä on nykyajan ilmiö, että pitäisi olla kalliit kamppeet.

Sampolassa tosiaan käymme kirjaston koneella ompelemassa. Seuraava projekti olisi farkkukassi, ostoskassi. Netistä löytyy vinkkejä kassin suhteen. Ajatuksena hyödyntää vanhoja farkkua, jotka ovat jääneet pieniksi. Kaapista löytyy marimekon unikkokankaan tilkkuja, joista voisi ottaa kukan. Jotain tämän suuntaista olen ajatellut:


Ystävänpäivät lähestyvät. Viron kukkakaupasta saisi nyt Pärnusta ihanat kukka-asetelmat. Voi kun näitä saisi täältä meiltäpäinkin. 

Otsid täiuslikku sõbrapäeva kingitust? ❤️ Pärnu Turu lillepoes ootavad sind imeilusad magavad roosid!
Etsitkö täydellistä ystävänpäivälahjaa? ❤️ Upeat uniruusut odottavat sinua Pärnun torin kukkakaupassa!