Vihainen leski

Vihainen Leski, Minna Lindgrenin kirja, jota jonotin jotain viisi kuukautta, että sen kirjastosta sain. Hyvää kannattaa odottaa. Olen lukenut kolme aikaisempaa teosta ja tämä jatkoi samaa mustan huumorin linjaa.
Täpinöissäni olin, kun Minna kirjoitti Ruska-kupeista, joita itsekin kerään ja 70-luvun rivarista, joka on ollut itselleni tänä syksynä ajankohtainen.
Hauska, kirja on niin hauska! Odotan kirjaan jatkoa!

Kakkoskoti

Kakkoskodin mööpelit on nyt paikoillaan.

Häirikkönaapurit

Puolitoista vuotta asui yläpuolella häirikkö-naapurit. Eivät pelkästään häirinneet, vaan roskasivat terassimme, rikkoivat kukkalaatikot ja olivat melkoisia koko ympäristölle. Parvekkeella tupakoivat, vaikka tämä on savuton talo eli pihamaallakaan ei saa polttaa.
Uskomattomia.
Huhtikuussa heidän vuokrasopimus purettiin ja siitä meni viitisen kuukautta, että heistä päästiin, kun asia ensin oli käräjäoikeudet pyörinyt.
Normaali ihminenhän olisi muuttanut hiljaa pois, kun olisi saanut tiedon vuokrasopimuksen purkamisesta, mutta nämä eivät. Autot jätettiin pitkin pihaa mihin sattui ja ei mitään väliä, vaikka joku parkkifirma kävikin ahkeraan näitä sakottamassa. Myös auton torvia tööttäiltiin ja roskattiin entistä lujemmin.
Mutta nyt heistä on päästy! Ylhäältä ei kuulu mitään, eikä roskaa enää sada meidän terassille.
Kauhulla toki odotan, että ketähän sinne nyt sitten seuraavaksi mahtaa muuttaa.

Inka vuodesohva

Saapui sitten uusi Inka-vuodesohva kakkoskodille Teiskoon.
Kun ei vaan kissa sitä repisi.
Jännän värinen. Petrooli.

 Kakkoskodin pihan maisemat

Tuuri

Tuurin kyläkaupalla tuli pitkästa aikaa käytyä. Viimeksi olin siellä 2011 vuonna ja laajentunuthan se oli siitä.

Ihmeellinen paikka. Niin iso ja keskellä ei-mitään. Tai no onhan siellä vaikka mitä, mutta ei uskoisi niin maaseudulla tuollaista olevan.

Ensin käytiin Nahkapaikassa ja ostin repun. Sitten Miljoona-Kirppikselle, jossa oli myyjiä varmaan miljoona. No ei ihan, mutta olihan niitä.

Mukaan jäi kello, seinäkello, joka sanoo pim pom pom pim aina tasatunnein. Se on nyt vaatehuoneessa ja matkustaa kakkoskotiin metakoimaan.

Sitten syötiin Raxin pitsaa ja lihapullia. Sinne ei ollut jonoa ja ajatus oli, että nopeesti ruokaa. Hampurilaispaikkaan näkyi olevan pitkä jono. Suolaista, mutta nälkä lähti.

Tavarapuodista löytyi kaikenlaista, tarpeellista ja ei niin tarpeellista.

Iso kassi kuitenkin meillä oli, kun linja-autolle palattiin.

Retki tehtiin esteettömällä Matrocksin bussilla.

Pari tuntia meni matkoihin suuntaansa ja perillä oltiin neljä tuntia. Neljä tuntia kuulostaa ruhtinaalliselle, mutta ei se sitä ole Tuurissa, kun se on niin valtava kauppa. Emme edes käyneet Ruokapuolella ollenkaan. Kuitenkin matkamittariin kertyi 5 km kävelyä.

Onneksi ei perillä satanut koko päivänä. Kotimatkalla vasta alkoi satamaan. Mukava reissu, mutta nyt ei kyllä tee vähään aikaan mieli Tuuriin.