Helena Mäkelä, 129 cm pitkä hämeenlinnalainen

Kirja

Luin tässä Milla Rautiaisen kirjoittaman kirjan Helena Mäkelästä. Helena asuu Hämeenlinnassa, josta itsekin olen kotoisin. 

Kirja kertoo lyhytkasvuisuudesta ja Helenan elämästä. Elämää Helenalla on takanaan jo 70-vuotta.

Kirjan nimessä minua ärsyttää sisu-sana. Minua alkoi tämä sana ärsyttämään jo yli 20-vuotta sitten, kun varmaan ensimmäisen kerran kyseenalaistin sanan.... Minulle eräs terve henkilö kehui pyörätuolissa istuvaa henkilöä, että HÄN ON NIIN SISUKAS, ETTÄ ON VALLAN KAUSIKORTTI JÄÄKIEKKOPELIIN. Eli vammaiset ovat sisukkaita, kun osallistuvat johonkin ihan normaaliin juttuun kotinsa ulkopuolella?

Myös itselleni on sanottu useinkin, että olen sisukas. Niin, kun ei ole vaihtoehtoja. Liikun sähköpyörätuolilla, mutta en koe olevani mitenkään sisukas, kun olen tähän tilanteeseen joutunut ja pakko se on aina vain eteenpäin yrittää mennä.

Vammaiset mielletään sisukkaiksi taistelijoiksi, kun joutuvat päivästä toiseen todistamaan "normaaliuttaan" eli pihalla käydään ja yritetään hoitaa asioita. 

Helena kuvaa ennakkoluuloja, joita on kohdannut työelämässä. Ennakkoluuloja riittää työllistymisen suhteen. Ei riitä, vaikka olisi 100 tutkintoa, kun työnantaja epäilee, ettei ylety sinne tai tänne. No, sitähän se on. 

Kirjassa kerrotaan hyvin kattavasti kaikesta mahdollisesta ja kirja on myös siitä hyvä, että siinä kerrotaan itse lyhytkasvuisuuden syistä lääketieteellisesti.  Helena on käynyt myös läpi anoreksian ja bulimian.

Se mikä on kaikkein käsittämätöntä, että hän on joutunut rakkaushuijarin huiputtamaksi ja joutunut erittäin pahoihin vaikeuksiin taloudellisesti. Mutta siitäkin on selvitty. Miten voi järkevä ihminen jättää vuokransa maksamatta, kun joku ulkomailta pyytää lähettämään rahaa? 

Hyvää ja Halpaa

Jostain netistä luin kirjasta HYVÄÄ JA HALPAA. Ruokareseptejä ja vinkkejä. Tein varauksen kirjastoon ja minun edelläni oli 20-30 varaajaa. Sain kirjan heti joulun jälkeen. Kirja maksaa noin parikymppiä, joten rahaa sekin on ja kirjastosta saa kirjan ilmaiseksi lainaan.

Onko enää tänä päivänä keittokirjoille tarvetta, kun netistä löytää miljoona repseptiä nopeasti. Nuoruudessani keittokirjoja harrasti. Omistan kyllä vuosituhannen vaihteen Kotiruoka-keittokirjan painoksen, jossa on perusreseptejä. Äidilläni on sama kirja 1960-luvun painoksena. Myös minun hyllyyni on kulkeutunut 1964 vuoden Maija keittää -keittokirja, joka on ihan hauskaakin luettavaa. 

Hyvää ja Halpaa-kirjan voisin antaa lahjaksi nuorelle, joka muuttaa kotoaan pois. Itseni ikäiselle ihmiselle siinä ei juuri uusia vinkkejä ollutkaan. Kirja on ehkä enemmänkin reseptikirja. Ainoa uusi juttu oli, että on kukkakaaliriisiä. Siis kukkakaalia käytetään riisin sijaan. Olisiko tämä sitten terveellisempää kuin aito riisi, en tiedä. 

Kun minä olin nuori, sain tiedon, että puurontähteet ja perunamuusin tähteet kannattaa hyödyntää. Niin neuvoo tämäkin kirja. Tarjoukset ja kilohinnat kannattaa tarkistaa kaupassa. Pakastaa kannattaa ja marjametsään mennä, jos vain mahdollista. Kannattaa tehdä kerralla isommat erät ja käydä kaupassa harvemmin, niin rahaa ei kulu heräteostoksiin. Suunnitelmallisuus on kaiken aa ja oo. 

No, minä en kokenut mitään ahaa-elämystä kirjaa lukiessani, mutta, mutta, mutta.

Kaikki eivät voi kaikesta pitää ja ihmettelen, miten kirja on niin suosittu aikana, jolloin kaikki reseptit ovat netin kautta selattavissa. Maksaisinko kirjasta parikymppiä? En maksaisi. 

Essi Määttä ja Sari Rito/Otava