Eino Salmelaisen näyttämön estettömyydestä on jo ollut yksi huono kokemus vuosikymmenen takaa.
Nyt meillä oli pyörätuolipaikka parvelta.
Kaksi sähköpyörätuolia juuri ja juuri peräkkäin mahtuikin, mutta en voi suositella.
Parvelta joutuu katsomaan kaukaa ja korkealta ja ahdasta on. Invavessa löytyi parven läheltä, mistä plussaa. Iso hissi.
Näytelmä oli Antigone, tässä lainaus TTT; sivuilta:
NÄYTELMÄ, JOSTA KAIKKINA AIKOINA ELÄNEET IHMISET OVAT TUNNISTANEET ITSENSÄ
Ensi-ilta 15.10.2019 Eino Salmelaisen näyttämöllä
Voiko tyttö muuttaa maailmaa? Täytyykö maailman muuttua?
Ihan tavallinen, hauska ja onnellinen perhe – mitä nyt kuninkaallinen asema painaa. Kun veljet ajautuvat vastakkain, mihin uskollisuus asettuu?
Sofokleen Antigone on kertomus siitä, mitä Oidipuksen perheelle sitten tapahtui.
Se kertoo, miten sietämätöntä on vain edustaa, kun sydän on murtunut.
Se kertoo paineesta elää arvojensa mukaan.
Se kertoo rakkaudesta, rakkaudesta.
Se kertoo, miten sietämätöntä on vain edustaa, kun sydän on murtunut.
Se kertoo paineesta elää arvojensa mukaan.
Se kertoo rakkaudesta, rakkaudesta.
Sofokleen Antigone on historiamme ensimmäisiä säilyneitä näytelmiä. Se on säilönyt ihmisen, joka on sellainen kuin ihminen tänäänkin. Hauska, hirveä, ristiriitainen ja selkeä. Täynnä kuvia, joiden mukaan pitäisi haluta elää.
Sitten vesisateessa siirryimme Vapriikkiin, jossa oli Ostia-näyttely.
Ostia esitteli antiikin Roomaa.
Lauantainen, sateinen pimeä päivä, hyvän lapsuuden ystävän seurassa.
Näytelmä oli minun mielestäni ihan keskinkertainen ja Vapriikki mielenkiintoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti