Tänään tuli sitten ensimmäinen tämän talven lumipyry, jonka johdosta jäin kotini vangiksi.
Että inhoan lunta ja talvea.
Talvi vielä menee, ellei ole lunta.
Ihan pikkuisen kun saisi lunta, sanoo moni.
Kun tulee ihan pikkuisen, se tietää sitä, että sähköpyörätuolin renkaat ja alusta tuovat lunta ja hiekoitushiekkaa sisään kotiini ja sitä sitten tippuu, tippuu, tippuu.
Lattiat lainehtivat ja halppislaminaatit kupruilevat.
Mopataan ja kuivataan ja mopataan.
Se on joskus uskomaton sotku, mutta pääasiahan on, että on ihan pikkuisen lunta ja valoisaa.
Niin valoisaa suorastaan, että häikäisee.
Syksyllä aina liikenteessä rytisee ja ensiavut täyttyvät ihmisistä, joilla on kädet ja jalat murtuneet ja aivotärähdys takaraivossa.
Mutta ihanaa, kun saatiin vihdoin lunta.
En ole jouluihminen ja vielä vähemmän talvi-ihminen.
Erikoisesti taas tänä jouluna on lähipiirissä sellaista sairautta ja vastoinkäymistä, joka tappaa lopunkin joulumielen.
Olin lapsi, niin lemmikkimarsuni kuoli jouluna. Sitten isoisäni kuoli jouluna. Isäni kuoli jouluna. Yhdistän joulun aina kuolemaan.
Keskiviikkona pitäisi lähteä Onnibussilla Hämeenlinnaan.
En yleensä ylimääräisiä talvella liiku.
Onnibussiliput on ostettu ja Onnibussin numeroon soitettu ja paikka varattu.
Pyörätuolillehan pitää varata matka pari vuorokautta aikaisemmin.
Vielä on lähtö monesta seikasta kiinni.
Yksi on lumitilanne.
Sitten mietitytää, että miten mahtaa olla lumirotvallit aurattu Hämeenlinnassa Onnibussin pysäkillä. Jos on iso rotvalli, ei bussita pääse ramppia pitkin ulos, vaan matka jatkuu Kamppiin.
Jos taas kotimatkalla on iso ramppi tien vieressä, ei pian pääse bussiin.
Juna on yksi vaihtoehto tai sitten ei.
Jos koko matka menee pileen, maksan pahimmassa tapauksessa pitkän pennin, että pääsen taksilla kotiin..... jopa parisataa euroa.
Mutta ihanaa, kun on vihdoin lunta!
Sähkötuikkuja, ei voi oikeita polttaa, ettei kissan viikset pala.
Kissaankin väsyttää, laittaa tassut silmien eteen.
Jouluaskartelu, villasukat
Kaksi syperissä itstutettu samaan ruukkuun joulukuuseksi.
Nostalgiaa, Fatzerin verratonta, itse pidin näitä lapsena liian makeina. Odotin aina saavani kauniin rasian, jossa erimallisia suklaita, mutta verratonta tuli. Ennen vanhaan oli todella kauniita suklaarasioita, jotka säästettiin, mutta verrattoman rasia ei ollut nätti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti