Itseäni ärsyttää, kun nykyisin käytetään sanaa: super tosi tiuhaan. Yksi television sisustusohjelma oli, kun kohde oli valmis, höpötti kohteen omistaja lopputulosta noin 20 kertaa, että kyllä on superhienoo...super.
Sinänsä sanassa superupee ei ole mitään vikaa, mutta kun se laitetaan joka lauseeseen ja sanan eteen, niin se menettää merkityksen.
Jossain fb:ssä olen nähnyt, kun joku kommentoi, niin tulee oikein välkkyvä super, super, super -teksti.
Sitten jotain gluteiinitonta laitetaan koko ajan, kun kerrotaan, että leivoin gluteiinitonta pullaa. Söin gluteiinitonta kakkua jne. Miksei voi vain kertoa, että söin pullaa ja leivoin kakkua. Ei kukaan kirjoita, että tein sokeritonta kakkua, tein laktoositonta pullaa. Mutta se gluteiinittomuus pitää aina mainita.
Joillekin henkilöille on myös tärkeää korostaa, että juovat soija-maitoa. Voi luoja, ei tuollaista ollut edes minun nuoruudessani. Hoppy hallin mainos:
Superhieno soijamaitosuodatin korvakoukulla, 200 Mesc
Maidosta mieleeni tuli, että katselin vanhaa ohjelmaa Pata kakkosta Ylen arkistosta 80-luvulta. Ei ollut kookosmaitoa, vaan se tehtiin. Plenderiin kookoshiutaleita, kuumaa vettä perään ja hautumaan, sitten plenderöitiin ja siivilöitiin maito.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti