Kotitaloni
tarina
1
Isäni perhe
tuli Viipurista evakkona Hämeenlinnaan. Ensin saivat asunnon Myllymäestä. Oli
ahdasta. Perheeseen kuuluivat vanhemmat, kaksi lasta, mummo ja täti. Täti ja
mummo kuolivat 1940-luvun aikana, ennen kotitalon rakentamista. Ahtaudesta
johtuen, oli tietty kiire saada aikaiseksi omatalo. Mummoni (isän äiti)
työllistyi Verkatehtaalle ja Pappani (isän isä) Metsäliitolle (Vaneritehdas
Sairiossa).
Jossain
vaiheessa 1940-lukua, alkoi nousta Sairion alueelle omakotitaloja ns.
rintamamiestaloja. Sairiosta saivat minunkin esi-isäni sitten tontin
Ruutikellarintieltä. Oli pulaa tarvikkeista ja ammattitaitoisesta työvoimasta.
Ei auttanut muu, kuin haalita tarvikkeita mitä sai ja alkaa itse tekemään.
Ensimmäisenä kesänä kaivettiin monttu. Keväällä monttu oli täynnä vettä. Voi sentään,
enteilikö tämä jo sitä, että talon kellari olisi tulevaisuudessakin aina täynnä
vettä.
Rakentamaan
sitten päästiin. Hitaasti, mutta varmasti nousi iso talo. Kellariin tehtiin
saunaan kaakelit puretuista kaakeliuuneista ja yhdessä kellarinovessa luki:
Varokaa hengen vaaraa! eli ovi oli jämerä vanha muuntajakopin ovi. Kierrätystä
jätteistä. Varmaan kuitenkin maksoivat pula-aikana näistäkin rakennusjätteistä
kovan hinnan. Kun kellaria valettiin taisi sementistä olla melkoinen puute ja
sitä jatkettiin kivillä. Vuonna 2020 on kivijalat pahasti halkeilleet.
Talo valmistui huone huoneelta ja jo keskeneräiseen taloon muutettiin. Muistan isäni kertoneen, että kun saivat jotain valmiiksi, oli tullut nuoripari kysymään huonetta, vaimo oli raskaana. Heltyivät ja ottivat toki vuokralle. Tämän jälkeen ottivat lisääkin vuokralaisia. Jonkun vuoden päästä Pappa teki toisen sisäänkäynnin vuokralaista varten.
Asukkaat talossa
vaihtuivat. Synnyin 1966. Tuolloin talossa asui Pappani, omalla puolellaan. Meillä
on huone ja keittiö. Sitten oli vuokralainen, Hilma-täti, jolla oli oma huone,
vessa ja oma sisäänkäynti. Kun Hilma-täti vietiin Pappilanniemeen, saimme
huoneen lisää. Lisäksi meille tehtiin Hilma-tädin vessasta kylpyhuone.
Vaaleanpunainen istuma-amme saatiin mahtumaan pieneen vessakopperoon.
Pappani oli
ammatiltaan puutarhuri. Hän viljeli pihassa kukkasia, juureksia, mansikoita.
Oli omenapuut, luumupuut, kirsikkapuut ja pari päärynäpuutakin. Erilaisia
viinimarjoja ja vadelmia kasvoi tontillamme. Osan tontista eli mäen Pappani
porrasti tekemällä kivipenkereitä. Mäessä kasvoi ja kasvaa isoja ikimäntyjä.
Mäkeen Pappani istutti myös pähkinäpensaita.
Kun Papasta
aika jätti, jäi tontti hoitamatta ja villiintyi. Vanhempani eivät tehneet
mitään tontin eteen. Vanhempieni ei olisi koskaan pitänyt asua omakotitalossa.
Lisäksi vanhempani alkoivat täyttää omakotitaloa tavaralla. Rappiotila oli
alkanut. Vanhempani eivät myöskään tehneet remonttia. Äitini jotain
kokolattiamattoa laittoi 1970-luvulla makuuhuoneeseen ja tapettia 1980-luvulla.
Tontti kävi
sotkuiseksi ja talo alkoi haisemaan ummehtuneelle. Jos joskus oli ollut jotain
salaojia talon ympärillä, ne olivat kadonneet ja taloon tulvi aina vettä
kellariin. Isäni kuoli 1991 ja äitini jäi yksin taloon. Ehdottelin, että
talosta pitäisi päästä eroon, mutta eihän tämä äidilleni sopinut. Sen sijaan,
että olisi tyhjentänyt paikkoja, tämä alkoi hamstraamaan tavaraa. Koska tavaraa
alkoi vain kertymään (keräilypakko) ei hän pystynyt enää siivoamaankaan.
Oma
sairauteni eteni niin, etten pystynyt enää edes kotitalossani käymään, koska
liikun pyörätuolilla. Olen ehkä halunnut vähän suojellakin itseäni, joten
vältin pitkään käymistä pihallakaan.
Koska äitini
joutui terveydellisestä syistä muutamaan talosta pois puolitoista vuotta sitten,
menin pitkästä aikaa pihalle viime kesänä. Järkytys oli melkoinen ja kyyneleet
tulivat silmiini. Piha on aivan karmeassa kunnossa. Kivijalasta kasvaa kuusi ja
piha on täynnä paskapuuta. Sisällä en ole käynyt, mutta äitini on täyttänyt koko
talon roskalla. Miksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti