Pelastusarmeijan kirpparilta tuli uusi isompi pöytä ja vanha lähti heidän mukaan. Vanha pöytä kuulemma päätyi Lahden kirpparille.
Nyt on jatkopalaa ja kupeille tilaa. Vanha pöytä oli käsittämättömän pieni. Kärsin siitä vuosikaudet.
Pelastusarmeijan kirpparilta tuli uusi isompi pöytä ja vanha lähti heidän mukaan. Vanha pöytä kuulemma päätyi Lahden kirpparille.
Nyt on jatkopalaa ja kupeille tilaa. Vanha pöytä oli käsittämättömän pieni. Kärsin siitä vuosikaudet.
Joskus yli 5 vuotta sitten hankittiin kirpparilta pieni pöytä, joka myös kirjoituspöytänä menisi ihan toiseen asuntoon Teiskoon. Se palveli siellä hyvin. Sitten se siirtyi seuraavaan kotiin, vähän ylimääräiseksi pöydäksi. Sitten se siirtyi nykyiseen asuntoon ja sen pienuutta on harmiteltu.
Eilen näin Hervannan Pelastusarmeijan kirpparilla vanhan, jatkopalapöydän. Yön yli mietittyäni päätin, että tänään mennään katsomaan, vieläkö se on siellä ja missä kunnossa se on. Pöytä oli ihan ok ja oli vielä myymättä. Löin kaupat lukkoon.
Kuvissa vanha ruokapöytä, jonkä oli aivan liian pikkuinen. Toivottavasti ottavat kyytiin kun tuovat uuden pöydän ja pöytä löytää uuden kodin.
Itseäni ärsyttää, kun nykyisin käytetään sanaa: super tosi tiuhaan. Yksi television sisustusohjelma oli, kun kohde oli valmis, höpötti kohteen omistaja lopputulosta noin 20 kertaa, että kyllä on superhienoo...super.
Sinänsä sanassa superupee ei ole mitään vikaa, mutta kun se laitetaan joka lauseeseen ja sanan eteen, niin se menettää merkityksen.
Jossain fb:ssä olen nähnyt, kun joku kommentoi, niin tulee oikein välkkyvä super, super, super -teksti.
Sitten jotain gluteiinitonta laitetaan koko ajan, kun kerrotaan, että leivoin gluteiinitonta pullaa. Söin gluteiinitonta kakkua jne. Miksei voi vain kertoa, että söin pullaa ja leivoin kakkua. Ei kukaan kirjoita, että tein sokeritonta kakkua, tein laktoositonta pullaa. Mutta se gluteiinittomuus pitää aina mainita.
Joillekin henkilöille on myös tärkeää korostaa, että juovat soija-maitoa. Voi luoja, ei tuollaista ollut edes minun nuoruudessani. Hoppy hallin mainos:
Eräässä Fb-ryhmässä Walleniuksen Wapriikki mainosti itseään. Vanha tehdasrakennus JUUPAJOELLA, jossa on taidenäyttelyä yms. kahvilaa. Mielenkiintoni heräsi. Tampereelta pääsisi junalla esteettömästi Juupajoelle. Täytyy toki tilata hyvissä ajoin avustuspalvelut, että pääsee pyörätuolilla junaan ja pois. Junavuorojakin tuonne menisi kohtalaisesti.
Walleniuksella ei ole invavessaa, vastasivat, että rakenteilla. Terveyskeskus on kesällä kiinni, samoin kunnantalo. Kirjastolla ei ole invavessaa, mutta heillä on avain viereisen nuorisotilan invavessaan. Lähettivät muutaman kuvankin. Tämän kesän retkikohde, vai ensi kesän? Ensi kesänä jos Walleniuksella olisi se invavessa.
Sain viime joulun aikaan lapsuudenystävältä joululahjan. Posti toi pienen kissa-taulun.
Tänä vuonna päätin, että minäkin yllätän hänet jollain jutulla. Näin heinäkuussa näin mainoksen, Koskilinnan Kahvikaupan ennakkotilaus. Kahvikalenteri. 24 pientä kahvipussia. Joka päivälle oma maku. Voi toki olla pahaakin kahvia joukossa.
Hinta 49,90 €
Joulukuun alkuun on vielä tovi, mutta laitoimme Kahvikalenterimme jo ennakkomyyntiin, jotta voimme varmistaa, että mahdollisimman moni halukas sen saa tänäkin vuonna, sillä jokainen kalenteri pakataan ja kootaan käsin kaupalla.
Kahvikalenteri, jossa 24 x 35g (1/2 pannua) maustekahvia, pakattuina pieniin,ilmatiiviisiin, uudelleen avattaviin ja suljettaviin pusseihin, joissa joulukalenteri-numerointi. Kalenterissa 12 eri makuista maustekahvia, mukana jouluisia makuja! Kahvipussit pakattu laatikkoon, jossa myös postitamme kalenterin.
Vinkki, Nämä voi halutessaan ripustaa vaikka naruun seinälle pyykkipojilla. (Ei kuulu mukaan pakkaukseen.)
Ennakkotilattavissa nyt, postitus marraskuun loppupuolella, kuitenkin niin että kalenteri on perillä ennen joulukuun alkua. Huomioithan tämän, jos tilaat muitakin tuotteita, lähetämme ne yhdessä kalenterin kanssa. Jos haluat muut tuotteet aiemmin, tulee niistä tehdä erillinen tilaus.
Ei ole montaa hellepäivää ollut, mutta tässä yhtenä hellepäivänä retkeilimme Koiramäkeen ja Hildenin taidemuseoon.
Ratikalla Särkänniemen pysäkille ja kohti Koiramäkeä. Tietöitä oli ja se sekoitti reittiä melkoisesti. Parkkipaikkojen läpi ja opasteita ei näkynyt.
Koiramäen pääsylippu oli jotain 14 euroa, mikä on mielestäni aika arvokas. Lippuja voi ostaa netistä etukäteen, mutta myös portilta ja mitään jonoja ei ollut. Koiramäessä kaikki elukat olivat aurinkoa piilossa tai nukkumassa. Jotain poneja näkyi ja niidenkin kohdalla luki, että voivat purra, pitää varoa. Sinänsä vähän tylsä koko paikka ja paikalla paljon pikkuväkeä, josta lähtee ääntä.
Tikkunekut + pastillit maksoivat 13 euroa, mikä on ryöstähinta.
Koiramäestä siirryimme Sara Hildenin taidemuseoon ja nyt sai edullisen viiden euron eläkeläislipun. Kirkuvat lapset jäivät Koiramäkeen :)
Tällä viidellä eurolla sai kattavan näyttelyn säätiön omiin kokoelmiin. Lopuksi nautimme kakkukahvit pihalla, ihaillen Näsijärven maisemia.
Meillä oli mökillä monta 1960-paulatyttö kahvipurkkia. Ennen vuosituhennen vaihdetta, ei osattu näitä arvostaa. Nyt näitä keräillään. Löysin kirpparilta tämän purkin ja hinta oli halpa vain 3,50 euroa.
No, onko tämä taas tavara, mitä ei oikeesti tarvita? Tuli ostettua, kun oli nostalginen ja halpa? Hieno tuo kuitenkin ja tulee lapsuus mieleen.