Vierailimme viikonloppuna Kotkassa.
Olimme pari yötä Sokos hotel Seurahuoneella.
Onnibussimme saapui perjantai-iltana klo 20 Kotkaan ja paluu sunnuntaina klo 13. Suorat yhteydet Tampereelta.
Onnibussi tuli Kotkan keskustaan ja siitä oli google mapsin mukaan 500 m hotellille.
Matkan varrella pysähydimme ostamaan Salesta iltapalaa, mutta tämä Sale oli esteellin sähkärille, joten odotin ulkona.
Ison matkatavarakuorman kanssa lähestyimme Sokos Hotelli Seurahuonetta.
Osoitteeksi oli merkitty Keskuskatu 21.
Tämä osoite
Keskuskatu 21, 48100, Kotka tuli jopa sähköpostiimme moneen kertaan, kun varausta tehtiin, myöhäistä sisäänkirjautumista
Kun Keskuskatu 21 lähestyi, huomasin, että terassi leviää jalkakäytävälle niin, että leveällä sähköpyörätuolilla on vaikea päästä sen ohi paikoin. Kieli keskellä suuta ajoin.... mutta oviaukkoa ei löytynyt. Kuljimme rakennuksen ohi, pitkin tätä Keskuskatua, joka osoitteeksi oli merkitty. Sitten käännyimme takaisin päin.
Kun emme muuta keksineet, menimme ovesta sisään, joka ei todellakaan ollut mikään hotellin respa, vaan "lissun baari" tai jotain.
Ovella oli valtava kynnys, josta juuri ja juuri sähköpyörätuoli pomppasi sisään. Ei siis mikään esteetön sisääntulo.
Sieltä kysyimme, missä hotelli?
Neuvoivat sitten sisäkautta nurkan taakse.
Selvisi, että oikea osoite on Kaivokadun puolella !!!
Missään ei ollut mainintaa tästä, että osoite ja sisääntulo osoite-osoite kaksi ovat eri asiaa.
Ei mitenkään kiva ylläri väsyneenä ja kaikkien matkatavaroiden kanssa kiertää ja kaartaa siellä Keskuskadun puolella, ahtaassa terassikoloissa.
Annoin tästä seuraavana päivänä palautetta respaan.
Kootut selitykset, heillä remontti menossa ja osoitetta päivitellään, palautetta välitetään eteenpäin, liipa laapa,, löpölöpö.
Kyllä olivat ystävällisiä ja ymmärtäväisiä.
Koska olimme sopineet serkkuni kanssa näkevämme hotellin aulassa lauantaina, niin soitin serkulleni, joka asunut aina Kotkassa, että löytää minut hotellin kulman takaa.... ettei hänelläkin ovi olisi hukassa, kun on tätä remonttia menossa.
Serkkuni sanoi, että hotellin sisään tulo on iät ajat ollut siellä Kaivokadun puolella, että kyllä hän minut löytää.
:)
Ei liene iso työ päivittää Seurahuoneen tietoihin, että osoite on tämä Keskuskatu 21, mutta hotellin sisääntulo Kaivokadun puolella?
Muuten Kotkan retki menikin mukavasti, Vellamot ja Sapokat ja paljon mutta tuli serkun toimiessa matkaoppaana nähtyä.
Esteetön Merikeskus Vellamo laivoineen oli hieno kokemus. Kiertelimme kaupunkia pitkin poikin, mutta paljon oli kadunkulmia, jotka olivat esteellisiä ja jouduin ajelemaan sähkärilläni ajoradallakin.
Tämä Seurahuoneen sisäänkäynti on asia, jolle jonkun pitäisi tehdä jotain, ettei muiden tarvitsisi jatkossa haahuilla samalla tavalla väsyneenä jollain pyörätuolilla tai vastaavalla talon väärällä puolen etsien ulko-ovea.
Hotellin virallisella sisääntulolla oli sähköovi. Samoin kun meni huoneisiin, palo-ovi aukesi avainkortilla sähköisesti.
Seurahuoneen invahuone oli ok (huone 202).
Tilava invavessa, jossa invapytty kääntyvillä käsituilla nurkassa. Hieman jyrkkä luiskattu nousu kynnyksen kohdalla kyllä vessaan, jos manuaalilla kelaa, mutta sähkärille ei ongelma. Hotellin vastaanotosta kysyivät, kun kirjauduimme sisään, että tarvitaanko suihkutuolia.
Sähkösängyt, mutta korkeat. Itse hyödynsin sänkyyn päästäkseni sähköpyörätuolin hissitoimintoa, mutta manuaalista voi olla hankalaa nousta paljon korkeammalle, kuin tuolin korkeus. Ja jos avustaja joutuu nostamaan, niin on kyllä avustajan selälle iso rasite.
Kahden sängyn välissä oli kiinteä yöpöytä + kassakaappi, joten sänkyjen siirtelykään ei olisi ollut mahdollista, mikäli olisi ollut tarvetta, että pyörätuolin olisi halunnut johonkin tiettyyn koloon. Lisäksi toinen sänky oli jotenkin rikki, se piti aivan järkyttävää natinaa yöllä, kun toinen henkilö kääntyi. Ihan kuin joku pohjalauta olisi pettänyt (kerroin kyllä vastaanottoon tämän ja lupasivat laittaa huoltomiehen katsomaan, kun olimme lähteneet).
Huoneesta löytyi myös joku varavuode/divaani.
Se oli huoneessa hyvä, ettei sitä oltu täytetty ylimääräisillä sohvapöydillä ja tuoleilla.
Lattia oli jotain kovaa materiaalia ja sähköpyörätuolille oli riittävästi jätetty tilaa.
Koska olimme keskustassa ja viikonloppu, raikui kadulta musiikki, joka kyllä kuului sisälle saakka. Onneksi on vähän huono kuulo...
Ilmastointi oli kovalla, ehkä sitä olisi pystynyt säätämään, mutta ei viitsinyt nyt tekemään mitään omia säätöjä.
Aamupalalla oli ruuhkaa ja tila vähissä. Isolla sähköpyörätuolilla kun ei ihan joka koloon ajeta. Löysin kuitenkin sattumalta asiallisen paikan lauantaina. Kun olin aamupalan syönyt, huomasin, että osa ihmisistä on jäänyt aamiais tilan ulkopuolelle toiseen ravintolaan, kun ei ole ollut muualla tilaa. Sunnuntaina en edes yrittänyt tähän viralliseen tilaan, vaan jäin tämän toisen alakerrassa olevan ravintolan puolelle.
Sää suosi Kotkan retkeä. Aurinko paistoi, mutta raikas merituuli puhalsi aina välissä. Kevyt toppatakki ei ollut yhtään liikaa.
Mikäli Onnibussilla jatkossakin riittää suoria esteettömiä vuoroja Tampere-Kotka, voin ajatella meneväni toisenkin kerran sinne sukuloimaan. Edellisen kerran kävinkin siellä sukuloimassa 30 vuotta sitten. Voin myös suositella Sokos Hotel Seurahuonetta suhteellisen toimivana ja itse valitsen varmasti tämän vaihtoehdon toisenkin kerran. Hyvä kesäretki kohde, jos sellaista nyt miettii.
